Tekstiiliaktivismin historia
Tekstiili-aktivismin historia
Jotta voi ymmärtää miksi tekstiiliaktivismi on tänä päivänä voimakas vaikuttamisen ja aktivismin keino, on tutkittava sen historiaa, ilmenemismuotoja ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.
Brittiläisen taidehistorioitsijan ja feministin Rozsika Parkerin mukaan tekstiilitöiden historiallinen tausta on monimutkainen ja ristiriitainen kokonaisuus. Tekstiilityö on ollut sorron ja rajoitusten väline, mutta myös voimaantumisen ja luovuuden lähde. (Parker 1984.) Tekstiilimateriaaleilla ja -tekniikoilla toteutetulla aktivismilla on vahva historiallinen yhteys marginalisoitujen ihmisryhmien ja vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen, tasa-arvoliikkeeseen ja feminismin aaltoihin.
Tekstiiliaktivismin keinoin on muun muassa puolustettu marginalisoitujen ihmisryhmien, vähemmistöjen ja naisten oikeuksia, välitetty tietoa, ylläpidetty kulttuuriperintöä ja -identiteettiä ja dokumentoitu sortoa. Yksilöt ja yhteisöt ovat läpi historian käyttäneet tekstiilitöitä itseilmaisun ja poliittisen ilmaisun välineenä (Parker 1984).
Taidekasvatuksen professori Lynn Sanders-Bustle toteaa artikkelissaan Negotiating the Art of Protest through Craftivism (30.6.2022), että vaikka termit “käsityöaktivismi” ja “lempeä protesti” ovat uusia, ja vaikka käsitöiden käyttäminen protesteissa voi vaikuttaa nykytrendiltä, niillä on todellisuudessa pitkä historia ja niiden kaltaisia asioita on tapahtunut hyvin kauan (Sanders-Bustle 2022).
Jotta voi ymmärtää miksi tekstiiliaktivismi on tänä päivänä voimakas vaikuttamisen ja aktivismin keino, on tutkittava sen historiaa, ilmenemismuotoja ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.
Brittiläisen taidehistorioitsijan ja feministin Rozsika Parkerin mukaan tekstiilitöiden historiallinen tausta on monimutkainen ja ristiriitainen kokonaisuus. Tekstiilityö on ollut sorron ja rajoitusten väline, mutta myös voimaantumisen ja luovuuden lähde. (Parker 1984.) Tekstiilimateriaaleilla ja -tekniikoilla toteutetulla aktivismilla on vahva historiallinen yhteys marginalisoitujen ihmisryhmien ja vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen, tasa-arvoliikkeeseen ja feminismin aaltoihin.
Tekstiiliaktivismin keinoin on muun muassa puolustettu marginalisoitujen ihmisryhmien, vähemmistöjen ja naisten oikeuksia, välitetty tietoa, ylläpidetty kulttuuriperintöä ja -identiteettiä ja dokumentoitu sortoa. Yksilöt ja yhteisöt ovat läpi historian käyttäneet tekstiilitöitä itseilmaisun ja poliittisen ilmaisun välineenä (Parker 1984).
Taidekasvatuksen professori Lynn Sanders-Bustle toteaa artikkelissaan Negotiating the Art of Protest through Craftivism (30.6.2022), että vaikka termit “käsityöaktivismi” ja “lempeä protesti” ovat uusia, ja vaikka käsitöiden käyttäminen protesteissa voi vaikuttaa nykytrendiltä, niillä on todellisuudessa pitkä historia ja niiden kaltaisia asioita on tapahtunut hyvin kauan (Sanders-Bustle 2022).
Poliittinen Neulonta
Poliittinen Neulonta
- Kuvalähteet vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:
- Jastrow 2006. Rintakuva Attiksesta lapsena, yllään fryygialaismyssy 100-luku jaa. Wikimedia commons. Public domain. https://en.wikipedia.org/wiki/Phrygian_cap
- Nguyen, Marie-Lan 2009. Apulialainen punakuvioinen keramiikka, joka esittää kartiomaista pileus-hattua, 300-luvun eaa, Louvre. Wikimedia commons. CC BY 2.5. https://en.wikipedia.org/wiki/Pileus_(hat)
- General Research Division, The New York Public Library 1910. France, 1793. Ranskalaiset vallankumoukselliset, joilla on yllään fryygialaismyssy ja trikolorikokardi. United States public domain. https://digitalcollections.nypl.org/items/24e439f0-c537-012f-dad7-58d385a7bc34?canvasIndex=0
- Lesueur, Jean Baptiste 1793. Les Tricoteuses Jacobines. Wikimedia commons. Public domain. https://en.wikipedia.org/wiki/Tricoteuse
- Stapleton, Shannon / Reuters 2017. Pussyhat-hattuja Naisten marssilla Washingtonissa Yhdysvalloissa, 21.1.2017. https://www.nbcnews.com/feature/nbc-out/pink-pussyhat-creator-addresses-criticism-over-name-n717886
- Wolfmann 2017. Esimerkkejä Norjan vastarintaliikkeen hatuista esillä Norjan vastarintamuseossa. Wikimedia commons. CC BY-SA 4.0. https://en.wikipedia.org/wiki/Melt_the_ICE_Hat
- Strommen, Dawn 2026. Melt the ICE hat. Wikimedia commons. CC 0. https://en.wikipedia.org/wiki/Melt_the_ICE_Hat
- La lainiére de wazemmes 2023. Esimerkki neulegraffitista. https://www.lalainieredewazemmes.com/en/2023/05/24/what-is-urban-knit-ting/?srsltid=AfmBOoqxsevnI1wlQLL0oa4vdLS0U11jwl3nm0AXMzkxbnma0HDyXY2u
- O’Neill, Eleanor 2022. Marianne Jørgensen Pink M.24 Chaffee 2006. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14759756.2022.2138062#abstract
Neulonta on ollut poliittista jo kauan. Neulottuja hattuja ja myssyjä on käytetty vapauden ja vastarinnan symboleina tuhansien vuosien ajan. Tunnetuimpia niistä ovat fryygialaismyssy, pileus-hattu, nisselue-myssy, pussyhat-hattu ja uusimpana Melt the ICE -myssy, joista seuraavaksi.
Fryygialaismyssyn juuret juontavat muinaiseen kreikkaan, jossa sitä käytettiin edustamaan Vähä-Aasiassa asuneita fryygialaisia.
Fryygialaismyssystä periytytyvä pileus-hattu oli antiikin Roomassa tärkeä vapauden symboli: kun orja vapautettiin, hänelle annettiin pileus-hattu merkiksi hänen uudesta statuksestaan vapaana kansalaisena.
Fyygialaismyssystä tuli vapauden symboli Yhdysvaltojen ja Ranskan vallankumousten aikaan, kun se sekoitettiin pileus-hattuun. (Wills 2021; Korshak 1987.) Fryygialaismyssy, jota kutsuttiin Ranskassa myös nimellä bonnet rouge, oli erityisen merkityksellinen ranskalaisille, koska se muistutti työläisten (sans-culottes) käyttämää päähinettä (Korshak 1987).
La tricoteuse,”neulojat” olivat 1700-luvun lopulla Ranskan vallankumouksen ajan naisaktivisteja, jotka tukivat vasemmistopoliitikkoja Ranskan kansallisko-kouksessa. Ranskalaiset työväenluokan naiset marssivat Pariisissa Versaillesin palatsiin 5. lokakuuta 1789 protestina nousevia elintarvikkeiden hintoja vastaan. Naisten marssi sai kuningas Ludvig XVI:n huomion, ja hän suostui heidän vaatimuksiinsa. Työväenluokan naisten poliittinen menestys oli ennenkuulumatonta, ja naisten marssi sai laajaa kiitosta. Naiset kutsuttiin seuraamaan ensimmäistä Ranskaa vallankumouksen aikana hallinnutta kansalliskokousta, joka virallisesti lakkautti monarkian. Hallitus alkoi kuitenkin kokea naisten kasvavan vallan, suosion ja poliittisen roolin uhkana ja päätti, että naiset eivät saaneet enää seurata kokousta, ja lopulta heitä kiellettiin osallistumasta mihinkään poliittiseen toimintaan. Naiset protestoivat asettumalla giljotiinien ympärille istumaan ja neulomaan punaisia fryygialasmyssyjä, joista tuli yksi Ranskan vallankumouksen symboleista. (Napoleoni 2020.)
Punainen, käsin neulottu nisselue-myssy oli osa norjalaista kulttuuria jo kauan ennen toista maailmansotaa. Natsi-Saksa miehitti Norjan huhtikuussa 1940 ja sen jälkeen nisselue-myssystä tuli norjalaisille tietoinen hiljaisen ja väkivallattoman vastarinnan symboli ja protesti natsimiehittäjiä vastaan. Aikuiset ja lapset kulkivat kaduilla punaiset lakit päässään osoittaakseen isänmaallisuutta ja hiljaista uhmaa sekä ylläpitääkseen moraalia ja toivoa. (Melt The ICE Hat Pattern 2026.)
Jayna Zweiman ja Krista Suh perustivat Pussyhat Projektin marraskuussa 2016 vastustaakseen naisiin ja vähemmistöihin kohdistunutta vihamielistä retoriikkaa ja ottaakseen kantaa naisten oikeuksien puolesta. Pussyhat on vaaleanpunainen virkattu hattu tai myssy, jota naisten marssiin osallistujat käyttivät Yhdysvalloissa vuonna 2017. Nimi Pussyhat valittiin osittain protestiksi Donald Trumpin naisia halventaville kommenteille. Sosiaalisen median avulla Pussyhat project levisi maailmanlaajuiseksi liikkeeksi, ja hatusta tuli globaali poliittisen aktivismin symboli. (Suh & Zweiman i.a.)
Pussyhat projektia on kritisoitu yhdenvertaisuuden ja osallistavuuden puutteesta. Layla Hanissian kritisoi sitä, että vaaleanpunainen väri yhdistetään symbolisesti valkoiseen ihonväriin, mikä sulkee pois värilliset naiset, ja pussyhat -hatun söpö ulkonäkö kaunistelee sen kritisoimien ongelmien vakavuutta ja kiireellisyyttä (Hanissian 2025).
Kevättalvella 2026 Yhdysvaltojen maahanmuuttoviraston ICE:n agentit käyttivät kovia otteita maahanmuuttajien karkotuksiin ja tappoivat kaksi siviiliä Minneapolisissa. Tämä johti laajoihin protesteihin ja mielenosoituksiin. Minneapolisin alueella sijaitseva Needle & Skein -lankakauppa ja heidän työntekijänsä Paul Neary kehittivät Melt the ICE -myssyn protestiksi hallintoa ja ICE:tä vastaan, sekä solidaarisuuden, tuen ja yhteisöllisyyden osoitukseksi paikalliselle väestölle (Vance 2026). Norjalainen nisselue-myssy on Melt the ice -myssyn esikuva. Osa Melt the ice -myssyjen tuotoista lahjoitetaan alueen maahanmuuttajayhteisöjen tukemiseen (Zeisler 2026).
Vuonna 2005 syntynyt neulegraffiti-liike (engl. Yarn bombing tai Guerrilla knitting) on käsityöaktivismin ja urbaanin katutaiteen muoto, joka yhdistää graffitia, aktivismia ja kansalaistottelemattomuutta. Liike toi neulomisen ja käsitöiden tekemisen näkyvästi julkisille paikoille tarkoituksenaan tehdä kotitöiksi tai harrastukseksi mielletyistä käsitöistä kantaa ottava, tietoisuutta lisäävä ja hyvää mieltä tuova käsityöaktivismin muoto. Liikkeen aloittajana pidetään houstonilaista Magda Sayegia. Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu, virkattu, kirjailtu tai huovutettu suuri tai pieni tekstiili tai tekstiilikollaasi. (Marlow 2023.) Neulegraffitia kutsutaan myös englanninkielisillä termeillä wool bombing, yarn storming, kniffiti, urban knitting ja graffiti knitting (Woven i.a.). Neulegraffiteilla on muun muassa osoitettu tukea Ukrainalle kiinnittämällä julkisille paikoille neuleita, joissa toistuvat Ukrainan lipun värit ja auringonkukat (BBC 2022).
Yksi kuuluisa esimerkki neulegraffitista on Marianne Jørgensenin teos Pink M.24 Chaffee joka oli osa TIME-taidenäyttelyä Nikolai Contemporary Art Center Copenhagenissa, Kööpenhaminassa Tanskassa huhtikuussa 2006. Se on eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten neulojien yhteisöllisesti valmistama taideteos, joka kritisoi ja protestoi lännen osallistumista Irakin sotaan. Teos koostuu 3500–4000 yksittäin neulotusta neliöstä, joilla on päällystetty M.24 Chaffee –mallinen panssarivaunu. (O’Neill 2022.)
Neulonta on ollut poliittista jo kauan. Neulottuja hattuja ja myssyjä on käytetty vapauden ja vastarinnan symboleina tuhansien vuosien ajan. Tunnetuimpia niistä ovat fryygialaismyssy, pileus-hattu, nisselue-myssy, pussyhat-hattu ja uusimpana Melt the ICE -myssy, joista seuraavaksi.
Fryygialaismyssyn juuret juontavat muinaiseen kreikkaan, jossa sitä käytettiin edustamaan Vähä-Aasiassa asuneita fryygialaisia.
Fryygialaismyssystä periytytyvä pileus-hattu oli antiikin Roomassa tärkeä vapauden symboli: kun orja vapautettiin, hänelle annettiin pileus-hattu merkiksi hänen uudesta statuksestaan vapaana kansalaisena.
Fyygialaismyssystä tuli vapauden symboli Yhdysvaltojen ja Ranskan vallankumousten aikaan, kun se sekoitettiin pileus-hattuun. (Wills 2021; Korshak 1987.) Fryygialaismyssy, jota kutsuttiin Ranskassa myös nimellä bonnet rouge, oli erityisen merkityksellinen ranskalaisille, koska se muistutti työläisten (sans-culottes) käyttämää päähinettä (Korshak 1987).
La tricoteuse,”neulojat” olivat 1700-luvun lopulla Ranskan vallankumouksen ajan naisaktivisteja, jotka tukivat vasemmistopoliitikkoja Ranskan kansallisko-kouksessa. Ranskalaiset työväenluokan naiset marssivat Pariisissa Versaillesin palatsiin 5. lokakuuta 1789 protestina nousevia elintarvikkeiden hintoja vastaan. Naisten marssi sai kuningas Ludvig XVI:n huomion, ja hän suostui heidän vaatimuksiinsa. Työväenluokan naisten poliittinen menestys oli ennenkuulumatonta, ja naisten marssi sai laajaa kiitosta. Naiset kutsuttiin seuraamaan ensimmäistä Ranskaa vallankumouksen aikana hallinnutta kansalliskokousta, joka virallisesti lakkautti monarkian. Hallitus alkoi kuitenkin kokea naisten kasvavan vallan, suosion ja poliittisen roolin uhkana ja päätti, että naiset eivät saaneet enää seurata kokousta, ja lopulta heitä kiellettiin osallistumasta mihinkään poliittiseen toimintaan. Naiset protestoivat asettumalla giljotiinien ympärille istumaan ja neulomaan punaisia fryygialasmyssyjä, joista tuli yksi Ranskan vallankumouksen symboleista. (Napoleoni 2020.)
Punainen, käsin neulottu nisselue-myssy oli osa norjalaista kulttuuria jo kauan ennen toista maailmansotaa. Natsi-Saksa miehitti Norjan huhtikuussa 1940 ja sen jälkeen nisselue-myssystä tuli norjalaisille tietoinen hiljaisen ja väkivallattoman vastarinnan symboli ja protesti natsimiehittäjiä vastaan. Aikuiset ja lapset kulkivat kaduilla punaiset lakit päässään osoittaakseen isänmaallisuutta ja hiljaista uhmaa sekä ylläpitääkseen moraalia ja toivoa. (Melt The ICE Hat Pattern 2026.)
Jayna Zweiman ja Krista Suh perustivat Pussyhat Projektin marraskuussa 2016 vastustaakseen naisiin ja vähemmistöihin kohdistunutta vihamielistä retoriikkaa ja ottaakseen kantaa naisten oikeuksien puolesta. Pussyhat on vaaleanpunainen virkattu hattu tai myssy, jota naisten marssiin osallistujat käyttivät Yhdysvalloissa vuonna 2017. Nimi Pussyhat valittiin osittain protestiksi Donald Trumpin naisia halventaville kommenteille. Sosiaalisen median avulla Pussyhat project levisi maailmanlaajuiseksi liikkeeksi, ja hatusta tuli globaali poliittisen aktivismin symboli. (Suh & Zweiman i.a.)
Pussyhat projektia on kritisoitu yhdenvertaisuuden ja osallistavuuden puutteesta. Layla Hanissian kritisoi sitä, että vaaleanpunainen väri yhdistetään symbolisesti valkoiseen ihonväriin, mikä sulkee pois värilliset naiset, ja pussyhat -hatun söpö ulkonäkö kaunistelee sen kritisoimien ongelmien vakavuutta ja kiireellisyyttä (Hanissian 2025).
Kevättalvella 2026 Yhdysvaltojen maahanmuuttoviraston ICE:n agentit käyttivät kovia otteita maahanmuuttajien karkotuksiin ja tappoivat kaksi siviiliä Minneapolisissa. Tämä johti laajoihin protesteihin ja mielenosoituksiin. Minneapolisin alueella sijaitseva Needle & Skein -lankakauppa ja heidän työntekijänsä Paul Neary kehittivät Melt the ICE -myssyn protestiksi hallintoa ja ICE:tä vastaan, sekä solidaarisuuden, tuen ja yhteisöllisyyden osoitukseksi paikalliselle väestölle (Vance 2026). Norjalainen nisselue-myssy on Melt the ice -myssyn esikuva. Osa Melt the ice -myssyjen tuotoista lahjoitetaan alueen maahanmuuttajayhteisöjen tukemiseen (Zeisler 2026).
Vuonna 2005 syntynyt neulegraffiti-liike (engl. Yarn bombing tai Guerrilla knitting) on käsityöaktivismin ja urbaanin katutaiteen muoto, joka yhdistää graffitia, aktivismia ja kansalaistottelemattomuutta. Liike toi neulomisen ja käsitöiden tekemisen näkyvästi julkisille paikoille tarkoituksenaan tehdä kotitöiksi tai harrastukseksi mielletyistä käsitöistä kantaa ottava, tietoisuutta lisäävä ja hyvää mieltä tuova käsityöaktivismin muoto. Liikkeen aloittajana pidetään houstonilaista Magda Sayegia. Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu, virkattu, kirjailtu tai huovutettu suuri tai pieni tekstiili tai tekstiilikollaasi. (Marlow 2023.) Neulegraffitia kutsutaan myös englanninkielisillä termeillä wool bombing, yarn storming, kniffiti, urban knitting ja graffiti knitting (Woven i.a.). Neulegraffiteilla on muun muassa osoitettu tukea Ukrainalle kiinnittämällä julkisille paikoille neuleita, joissa toistuvat Ukrainan lipun värit ja auringonkukat (BBC 2022).
Yksi kuuluisa esimerkki neulegraffitista on Marianne Jørgensenin teos Pink M.24 Chaffee joka oli osa TIME-taidenäyttelyä Nikolai Contemporary Art Center Copenhagenissa, Kööpenhaminassa Tanskassa huhtikuussa 2006. Se on eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten neulojien yhteisöllisesti valmistama taideteos, joka kritisoi ja protestoi lännen osallistumista Irakin sotaan. Teos koostuu 3500–4000 yksittäin neulotusta neliöstä, joilla on päällystetty M.24 Chaffee –mallinen panssarivaunu. (O’Neill 2022.)
Neulontavakoojat
Neulominen on erinomainen tapa piilottaa viestejä. Esimerkiksi Britannian, Belgian ja Saksan tiedetään käyttäneen ”nelontavakoojia” maailmansotien aikana. Neulonnan avulla esimerkiksi joukkojen sijainnit, aseiden lukumäärät, junien liikkeet voitiin piilottaa esimerkiksi yksinkertaiseen hattuun, lapaseen tai huiviin. (Napoleoni 2020.)
Toisen maailmansodan aikana Britannian hallitus kielsi kaikki painetut neuleohjeet pelätessään, että niitä voitaisiin käyttää tiedon välittämiseen saksalaisille. 1940-luvulla brittiläisessä Pearson’s Magazine -lehdessä julkaistuissa vahvistamattomissa raporteissa väitettiin, että saksalaiset vakoojat neuloivat salaisia viestejä kokonaisiin villapaitoihin solmuja sisältävän langan avulla. Nämä morse-koodeja muistuttavat viestit saatiin avattua, kun villapaidat purettiin ja solmuilla koodatut langat asetettiin kirjaimia sisältävään kehykseen. (Napoleoni 2020.)
Madame Levenge oli neulontavakooja, joka kuului vakoojien muodostamaan, Pohjois-Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa toimineeseen Alice-verkostoon. Madame Levenge keräsi ja välitti tiedustelutietoja saksalaisista briteille ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän asui Ranskan Roubaix’ssa, Saksan miehittämällä alueella, talossa, josta oli näkymä rautatieaseman lastauspihalle. Madame Levengle istui neuloen ikkunansa ääressä ja joka kerta, kun hän näki jotain ilmoitettavaa, hän naputteli tiedot lattialle koodilla. Hänen lapsensa, jotka teeskentelivät tekevänsä läksyjään alakerrassa, kirjoittivat nämä koodit muistiin. Myös toisen maailmansodan aikana esimerkiksi Belgian vastarintaliike värväsi neulontavakoojiksi rautateiden ja lastauspihojen lähellä asuvia naisia, jotka saattoivat kotoaan tarkkailla saksalaisten liikkeitä. Nämä naiset tallensivat viestejä neuletöihinsä käyttämällä yksinkertaisia koodeja, esimerkiksi pudotetun silmukan aikaansaama reikä neuletyössä merkitsi tietynlaisen junan ohikulkua, nurja silmukka, joka muodosti neuleeseen kohouman, viittasi toisenlaiseen junaan. (Napoleoni 2020.)
Phyllis ”Pippa” Latour Doyle, koodinimeltään Genevieve oli yksi neljästäkymmenestä naisjäsenestä brittien Special Operations Executive -joukossa. Kaksikymmentäkolmevuotiaana Latour koulutettiin brittiläiseksi vakoojaksi miehitetyssä Ranskassa. Hänet pudotettiin laskuvarjolla vihollisen linjojen taakse. Hänen arvokas viestintäkoodinsa oli salattu silkkilanganpätkään, jota hän käytti hiusnauhanaan. Latour pyöräili miehitetyn Ranskan halki tallentaen neuletyöhönsä tiedot saksalaisten sijainnista ja liikkeistä, jotka hän sitten lähetti briteille radion välityksellä eri paikoista. (Napoleoni 2020.)
Phyllis Latour
https://en.wikipedia.org/wiki/Phyllis_Latour
Neulontavakooja
Kuvalähde: Facebook
Neulontavakooja
Kuvalähde: Facebook
Neulontavakoojat
Neulominen on erinomainen tapa piilottaa viestejä. Esimerkiksi Britannian, Belgian ja Saksan tiedetään käyttäneen ”neulontavakoojia” maailmansotien aikana. Neulonnan avulla esimerkiksi joukkojen sijainnit, aseiden lukumäärät, junien liikkeet voitiin piilottaa esimerkiksi yksinkertaiseen hattuun, lapaseen tai huiviin. (Napoleoni 2020.)
Toisen maailmansodan aikana Britannian hallitus kielsi kaikki painetut neuleohjeet pelätessään, että niitä voitaisiin käyttää tiedon välittämiseen saksalaisille. 1940-luvulla brittiläisessä Pearson’s Magazine -lehdessä julkaistuissa vahvistamattomissa raporteissa väitettiin, että saksalaiset vakoojat neuloivat salaisia viestejä kokonaisiin villapaitoihin solmuja sisältävän langan avulla. Nämä morse-koodeja muistuttavat viestit saatiin avattua, kun villapaidat purettiin ja solmuilla koodatut langat asetettiin kirjaimia sisältävään kehykseen. (Napoleoni 2020.)
Madame Levenge oli neulontavakooja, joka kuului vakoojien muodostamaan, Pohjois-Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa toimineeseen Alice-verkostoon. Madame Levenge keräsi ja välitti tiedustelutietoja saksalaisista briteille ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän asui Ranskan Roubaix’ssa, Saksan miehittämällä alueella, talossa, josta oli näkymä rautatieaseman lastauspihalle. Madame Levengle istui neuloen ikkunansa ääressä ja joka kerta, kun hän näki jotain ilmoitettavaa, hän naputteli tiedot lattialle koodilla. Hänen lapsensa, jotka teeskentelivät tekevänsä läksyjään alakerrassa, kirjoittivat nämä koodit muistiin. Myös toisen maailmansodan aikana esimerkiksi Belgian vastarintaliike värväsi neulontavakoojiksi rautateiden ja lastauspihojen lähellä asuvia naisia, jotka saattoivat kotoaan tarkkailla saksalaisten liikkeitä. Nämä naiset tallensivat viestejä neuletöihinsä käyttämällä yksinkertaisia koodeja, esimerkiksi pudotetun silmukan aikaansaama reikä neuletyössä merkitsi tietynlaisen junan ohikulkua, nurja silmukka, joka muodosti neuleeseen kohouman, viittasi toisenlaiseen junaan. (Napoleoni 2020.)
Phyllis ”Pippa” Latour Doyle, koodinimeltään Genevieve oli yksi neljästäkymmenestä naisjäsenestä brittien Special Operations Executive -joukossa. Kaksikymmentäkolmevuotiaana Latour koulutettiin brittiläiseksi vakoojaksi miehitetyssä Ranskassa. Hänet pudotettiin laskuvarjolla vihollisen linjojen taakse. Hänen arvokas viestintäkoodinsa oli salattu silkkilanganpätkään, jota hän käytti hiusnauhanaan. Latour pyöräili miehitetyn Ranskan halki tallentaen neuletyöhönsä tiedot saksalaisten sijainnista ja liikkeistä, jotka hän sitten lähetti briteille radion välityksellä eri paikoista. (Napoleoni 2020.)
Phyllis Latour
https://en.wikipedia.org/wiki/Phyllis_Latour
Kulttuuriperintö ja
Kulttuuri-identiteetti
Kulttuuri-perintö ja
Kulttuuri-identiteetti
- Kuvalähteet vasemmalta oikealle:
- Kaksi ensimmäistä kuvaa. Traboulsi, Tanya i.a. Intifada-mekko näytte-lyssä At the Seams: A Political History of Palestinian Embroidery. https://www.guernicamag.com/elizabeth-a-mcinerny-fabric-of-resistance/
- Flowers gallery i.a. Jakkai Siributr IDP Story clothes 2016. https://www.flowersgallery.com/artists/1363-jakkai-siributr/works/176677-jakkai-siributr-idp-story-cloth-set-of-4-2016/
- Library of Congress 2016. Hmong-kansan käsin ommeltu tarinakangas, Laos, Kaakkois-Aasia. Tekijä tuntematon. https://blogs.loc.gov/international-collections/2020/07/asia-texts-and-textiles-at-the-library-of-congress-part-ii-hmong-story-cloths/
Tunnetuimmat intifadat, eli palestiinalaisten kansannousut Israelin miehitystä vastaan, ovat ensimmäinen (1987–1993) ja toinen intifada (2000–2005).
Ensimmäisen intifadan aikana israelilaiset sotilaat takavarikoivat kaduilla mielenosoittaneiden palestiinalaisnaisten liput. Naiset protestoivat kirjailemalla Palestiinan lippuja ja maan siluetteja thobejensa (palestiinalaisten naisten kansallispuku ja kulttuuri-identiteetin symboli) rintaan, hihoihin ja helmoihin.
Rachel Dedman on tutkinut intifada-mekkoja ja löytänyt niiden kirjontakuvioista toistuvia elementtejä, joita ovat muun muassa Palestiinan lippu, maan siluetit, kyyhkyt, kiväärit ja al-Aqsa-moskeija. (McInerny 2016.)
Dedman sanoo, että lannistumattomuus (”sumud”) on keskeistä palestiinalaisessa vastarinnassa (Fisher 2023). ”Sumud” on syvällinen kulttuurinen ja poliittinen käsite, jonka voi kääntää suomeksi sanoilla sisu, lannistumattomuus, vankkumattomuus, periksiantamattomuus ja kestävyys. Se kuvaa palestiinalaisten tahtoa pysyä kotimaassaan (Fisher 2023) ja säilyttää identiteettinsä miehityksestä huolimatta (McInerny 2016).
Dedmanin mielestä kirjonta ilmentää hyvin “sumud”- käsitettä, ja hän kuvaa intifada-mekkoja voimakkaan poliittisen vastarinnan, kansallisen ylpeyden ja -yhteenkuuluvuuden ilmauksiksi. Palestiinalainen kirjonta kertoo palestiinalaisten olemassaolosta kansakuntana, heidän kulttuuristaan, alkuperästään ja kotipaikastaan. Kirjontakuviot ovat hyvin yksilöllisiä ja ominaisia eri kylille ja paikoille, joista jotkut on sittemmin tuhottu.
Palestiinalaisamerikkalaisen Hanan Munayyerin mukaan kirjonta on ollut vuodesta 1948 lähtien yksi keskeisimmistä palestiinalaisen identiteetin symboleista ja ilmauksista. (McInerny 2016.) UNESCO lisäsi palestiinalaisen tatreez-kirjonnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloonsa vuonna 2021.
Hmong-kansa on Kiinan, Laosin, Thaimaan, Burman ja Vietnamin alueilla asuva etninen vähemmistökansa. 1960- ja 1970-luvuilla hmong-kansa tuki amerikkalaisia Vietnamin sodassa. Kun amerikkalaiset hävisivät sodan ja vetäytyivät, Laosia hallitseva Pathet Laon sosialistinen hallinto alkoi vainota ja murhata hmong-kansaa. Tuhannet hmongit pakenivat Thaimaahan pakolaisleireille, joissa monet asuvat edelleen. Hmong-kansan naiset ovat kirjailleet pakolaisleireillä tarinoita kansansa historiasta, heimojen tavoista ja kulttuuriarvoista niin kutsuttuihin tarinakankaisiin (engl. story clothes). Kankaat ovat tärkeitä historiallisia dokumentteja, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ja kertovat menneisyyden traumoista, väkivallasta ja pakolaisuudesta.
Jakkai Siributrin teos IDP Story Cloth (2016) on saanut inspiraationsa perinteisistä hmong-kansan tarinakankaista (RISD Museum 1990.) (Moreno 2025.)
Tunnetuimmat intifadat, eli palestiinalaisten kansannousut Israelin miehitystä vastaan, ovat ensimmäinen (1987–1993) ja toinen intifada (2000–2005).
Ensimmäisen intifadan aikana israelilaiset sotilaat takavarikoivat kaduilla mielenosoittaneiden palestiinalaisnaisten liput. Naiset protestoivat kirjailemalla Palestiinan lippuja ja maan siluetteja thobejensa (palestiinalaisten naisten kansallispuku ja kulttuuri-identiteetin symboli) rintaan, hihoihin ja helmoihin.
Rachel Dedman on tutkinut intifada-mekkoja ja löytänyt niiden kirjontakuvioista toistuvia elementtejä, joita ovat muun muassa Palestiinan lippu, maan siluetit, kyyhkyt, kiväärit ja al-Aqsa-moskeija. (McInerny 2016.)
Dedman sanoo, että lannistumattomuus (”sumud”) on keskeistä palestiinalaisessa vastarinnassa (Fisher 2023). ”Sumud” on syvällinen kulttuurinen ja poliittinen käsite, jonka voi kääntää suomeksi sanoilla sisu, lannistumattomuus, vankkumattomuus, periksiantamattomuus ja kestävyys. Se kuvaa palestiinalaisten tahtoa pysyä kotimaassaan (Fisher 2023) ja säilyttää identiteettinsä miehityksestä huolimatta (McInerny 2016).
Dedmanin mielestä kirjonta ilmentää hyvin “sumud”- käsitettä, ja hän kuvaa intifada-mekkoja voimakkaan poliittisen vastarinnan, kansallisen ylpeyden ja -yhteenkuuluvuuden ilmauksiksi. Palestiinalainen kirjonta kertoo palestiinalaisten olemassaolosta kansakuntana, heidän kulttuuristaan, alkuperästään ja kotipaikastaan. Kirjontakuviot ovat hyvin yksilöllisiä ja ominaisia eri kylille ja paikoille, joista jotkut on sittemmin tuhottu.
Palestiinalaisamerikkalaisen Hanan Munayyerin mukaan kirjonta on ollut vuodesta 1948 lähtien yksi keskeisimmistä palestiinalaisen identiteetin symboleista ja ilmauksista. (McInerny 2016.) UNESCO lisäsi palestiinalaisen tatreez-kirjonnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloonsa vuonna 2021.
Hmong-kansa on Kiinan, Laosin, Thaimaan, Burman ja Vietnamin alueilla asuva etninen vähemmistökansa. 1960- ja 1970-luvuilla hmong-kansa tuki amerikkalaisia Vietnamin sodassa. Kun amerikkalaiset hävisivät sodan ja vetäytyivät, Laosia hallitseva Pathet Laon sosialistinen hallinto alkoi vainota ja murhata hmong-kansaa. Tuhannet hmongit pakenivat Thaimaahan pakolaisleireille, joissa monet asuvat edelleen. Hmong-kansan naiset ovat kirjailleet pakolaisleireillä tarinoita kansansa historiasta, heimojen tavoista ja kulttuuriarvoista niin kutsuttuihin tarinakankaisiin (engl. story clothes). Kankaat ovat tärkeitä historiallisia dokumentteja, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ja kertovat menneisyyden traumoista, väkivallasta ja pakolaisuudesta.
Jakkai Siributrin teos IDP Story Cloth (2016) on saanut inspiraationsa perinteisistä hmong-kansan tarinakankaista (RISD Museum 1990.) (Moreno 2025.)
Tikattujen tekstiilien valmistaminen on tärkeä osa afroamerikkalaista kulttuuriperintöä. Tikatut peitot pitävät yllä afrikkalaista visuaalista kulttuuria ja tekstiiliperintöä, mutta ne myös kertovat tarinoita orjien sorrosta, tuskasta, taistelusta ja vapautumisesta. Orjilta vietiin aivan kaikki; vapaus, ihmisarvo, koti, perhe, yhteisö ja omaisuus. Tikattujen peittoja valmistamalla he pystyivät ilmaisemaan itseään, yksilöllisyyttään, kulttuuriaan ja tunteitaan.
Underground Railroad (suom. Maanalainen rautatie) oli salaisten kulkuyhteyksien ja turvatalojen muodostama verkosto Yhdysvalloissa 1700- ja 1800-luvuilla. Uskotaan, että tikattuja peittoja, niiden tiettyjä värejä ja kuvioita käytettiin salakoodien tapaan kertomaan paenneille orjille mitkä talot olivat turvataloja ja mitä reittejä oli turvallista kulkea. Underground railroadin avulla afroamerikkalaisia orjia pakeni orjuudesta Yhdysvaltain eteläosista orjuuden lakkauttaneisiin pohjoisvaltioihin ja nykyisen Kanadan alueelle. Turvataloja ja niiden välisiä reittejä ylläpitivät orjuuden vastustajat ja vapautetut orjat. (Lesso 2020.)
Tikattujen tekstiilien valmistaminen on tärkeä osa afroamerikkalaista kulttuuriperintöä. Tikatut peitot pitävät yllä afrikkalaista visuaalista kulttuuria ja tekstiiliperintöä, mutta ne myös kertovat tarinoita orjien sorrosta, tuskasta, taistelusta ja vapautumisesta. Orjilta vietiin aivan kaikki; vapaus, ihmisarvo, koti, perhe, yhteisö ja omaisuus. Tikattujen peittoja valmistamalla he pystyivät ilmaisemaan itseään, yksilöllisyyttään, kulttuuriaan ja tunteitaan.
Underground Railroad (suom. Maanalainen rautatie) oli salaisten kulkuyhteyksien ja turvatalojen muodostama verkosto Yhdysvalloissa 1700- ja 1800-luvuilla. Uskotaan, että tikattuja peittoja, niiden tiettyjä värejä ja kuvioita käytettiin salakoodien tapaan kertomaan paenneille orjille mitkä talot olivat turvataloja ja mitä reittejä oli turvallista kulkea. Underground railroadin avulla afroamerikkalaisia orjia pakeni orjuudesta Yhdysvaltain eteläosista orjuuden lakkauttaneisiin pohjoisvaltioihin ja nykyisen Kanadan alueelle. Turvataloja ja niiden välisiä reittejä ylläpitivät orjuuden vastustajat ja vapautetut orjat. (Lesso 2020.)
Vähemmistöjen oikeudet
Vähemmistöjen oikeudet
AIDS memorial quilt on Yhdysvalloissa AIDS -epidemian alkuvaiheessa vuonna 1985 aloitettu, edelleen jatkuva projekti ja muistomerkki AIDS:iin ja HIV:iin kuolleille.
The NAMES project AIDS:in perusti Cleve Jones. Muistopeiton paneelit ovat sairastuneiden sekä heidän läheistensä valmistamia. Muistopeiton jokainen sen paneeli on ainutlaatuinen ja niissä on tyypillisesti menehtyneen henkilön nimi, valokuvia, koriste-esineitä ja muita ainutlaatuisia yksityiskohtia, jotka kuvaavat elettyä elämää. Paneelit ovat kooltaan 90 cm x 1,8 m, mikä symboloi haudan kokoa. (National Aids Memorial i.a.)
Tilkkutyöllä oli tarkoitus tuoda ihmisiä yhteen, muistaa menehtyneitä, lisätä tietoisuutta ja valistaa ihmisiä yhteiskunnallisesti merkittävästä sairaudesta ja siten estää sen leviäminen (Fry 2014).
Teosta on sanottu maailman suurimmaksi yhteisötaideteokseksi. Muistotilkkutäkki oli ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1989. (National Aids Memorial i.a.)
Vuonna 2022 New Yorkissa Ford Foundation galleryssa järjestetty Indisposable: Tactics for Care and Mourning -näyttely käsitteli covid-19-pandemian ja rodullisen epäoikeudenmukaisuuden paljastamia julmia epätasa-arvoisuuksia. Näyttelyn keskiössä oli kysymys elämän arvottamisesta, eli siitä miksi yhteiskunta kohtelee vammaisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja rodullistettuja ihmisiä kuin heidän elämänsä olisi korvattavissa, toissijaista ja kertakäyttöistä (engl. disposable). Näyttelyn tavoite oli vaatia vammaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, rodullistettujen ihmisten, köyhien ja maahanmuuttajien elämien arvostamista ja kunnioittamista. Näyttelyn taiteilijat vastustivat teoksillaan niitä ruumiillisen tuottavuuden ja ”normaaliuden” sortavia ideologioita, joita on käytetty ja käytetään edelleen ihmisarvon mittareina. (Indisposable i.a.)
Näyttelyssä mukana ollut, taiteilija Raisa Kabirin teos NO PROTECTION käsittelee surua ja pettymystä siitä, kuinka tahot, joiden kuuluisi suojella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja vammaisia ihmisiä kerta toisensa jälkeen pettävät nämä odotukset. Tilastojen mukaan lähes kuusi kymmenestä covid-19 pandemiaan kuolleesta ihmisestä Isossa-Britanniassa vuonna 2020 oli vammaisia ihmisiä. (BBC 2021; Crawshaw 2021.)
AIDS memorial quilt on Yhdysvalloissa AIDS -epidemian alkuvaiheessa vuonna 1985 aloitettu, edelleen jatkuva projekti ja muistomerkki AIDS:iin ja HIV:iin kuolleille.
The NAMES project AIDS:in perusti Cleve Jones. Muistopeiton paneelit ovat sairastuneiden sekä heidän läheistensä valmistamia. Muistopeiton jokainen sen paneeli on ainutlaatuinen ja niissä on tyypillisesti menehtyneen henkilön nimi, valokuvia, koriste-esineitä ja muita ainutlaatuisia yksityiskohtia, jotka kuvaavat elettyä elämää. Paneelit ovat kooltaan 90 cm x 1,8 m, mikä symboloi haudan kokoa. (National Aids Memorial i.a.)
Tilkkutyöllä oli tarkoitus tuoda ihmisiä yhteen, muistaa menehtyneitä, lisätä tietoisuutta ja valistaa ihmisiä yhteiskunnallisesti merkittävästä sairaudesta ja siten estää sen leviäminen (Fry 2014).
Teosta on sanottu maailman suurimmaksi yhteisötaideteokseksi. Muistotilkkutäkki oli ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1989. (National Aids Memorial i.a.)
Vuonna 2022 New Yorkissa Ford Foundation galleryssa järjestetty Indisposable: Tactics for Care and Mourning -näyttely käsitteli covid-19-pandemian ja rodullisen epäoikeudenmukaisuuden paljastamia julmia epätasa-arvoisuuksia. Näyttelyn keskiössä oli kysymys elämän arvottamisesta, eli siitä miksi yhteiskunta kohtelee vammaisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja rodullistettuja ihmisiä kuin heidän elämänsä olisi korvattavissa, toissijaista ja kertakäyttöistä (engl. disposable). Näyttelyn tavoite oli vaatia vammaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, rodullistettujen ihmisten, köyhien ja maahanmuuttajien elämien arvostamista ja kunnioittamista. Näyttelyn taiteilijat vastustivat teoksillaan niitä ruumiillisen tuottavuuden ja ”normaaliuden” sortavia ideologioita, joita on käytetty ja käytetään edelleen ihmisarvon mittareina. (Indisposable i.a.)
Näyttelyssä mukana ollut, taiteilija Raisa Kabirin teos NO PROTECTION käsittelee surua ja pettymystä siitä, kuinka tahot, joiden kuuluisi suojella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja vammaisia ihmisiä kerta toisensa jälkeen pettävät nämä odotukset. Tilastojen mukaan lähes kuusi kymmenestä covid-19 pandemiaan kuolleesta ihmisestä Isossa-Britanniassa vuonna 2020 oli vammaisia ihmisiä. (BBC 2021; Crawshaw 2021.)
Sorron
Vastustaminen
Sorron
Vastustaminen
- Kuvalähteet vasemmalta oikealle:
- University of Connecticut The William Benton Museum of Art i.a. Arpilleras-perinnetekstiili. Protesti demokratian puolesta. https://benton.media.uconn.edu/wp-content/uploads/sites/2454/2014/06/arpilleras_img1.jpg
- Chicuate, Kevin / El Sol de Sinaloa 2022. Bordados por la Paz. https://oem.com.mx/elsoldesinaloa/local/con-sus-bordados-hacen-activismo-de-paz-la-historia-de-bordamos-de-corazon-18366172
Diktaattori Augusto Pinochetin valtakaudella 1970–1990-luvuilla Chilessä ihmisoikeuksia rikottiin räikeästi, satojatuhansia ihmisiä vainottiin, kidutettiin ja vangittiin, ja yli 3 000 ihmistä murhattiin. Ihmiset eivät uskaltaneet osoittaa mieltään tai ilmaista mielipiteitään julkisesti.
Värikkäiden arpilleras -perinnetekstiilien avulla chileläisnaiset protestoivat julmaa hallintoa vastaan ja dokumentoivat diktatuurin synkät vuodet, raakuudet, sorron, nälän ja pelon. Yksityiskohtaisesti kirjaillut arpilleras -tekstiilit kertovat ihmisoikeusloukkauksista, työttömyydestä, asuntopulasta ja hallituksen vainoissa kadonneista ihmisistä.
Arpilleras -tekstiilit ovat merkityksellinen ja voimakas kulttuurisen ja poliittisen ilmaisun muoto. (University of Connecticut i.a.) (Museum of Latin American art 2019.)
Meksikon huumesodassa 2000-luvulla huumekartellien ja asevoimien välisissä yhteenotoissa on kuollut ja kadonnut kymmeniä tuhansia meksikolaisia. Vuonna 2011 Meksikossa aktivistiryhmittymä Bordados por la Paz (suom. ”kirjontaa rauhan puolesta”), aloitti käsityöaktivismihankkeen, jossa huumesodan uhreja muistetaan kirjomalla kankaalle heidän tarinoitaan. Joka sunnuntai joukko käsityöaktivisteja kokoontuu yhä Mexico Cityssä julkiseen tilaan kirjomaan. Heidän töissään punainen lanka kuvastaa uhrin kuolemaa, purppuranvärinen lanka uhrin joutumista seksuaalirikoksen uhriksi ja vihreä lanka sitä, että vielä on toivoa uhrin löytymisestä elossa. (Daly Goggin 2014.) (Long 2017.)
Diktaattori Augusto Pinochetin valtakaudella 1970–1990-luvuilla Chilessä ihmisoikeuksia rikottiin räikeästi, satojatuhansia ihmisiä vainottiin, kidutettiin ja vangittiin, ja yli 3 000 ihmistä murhattiin. Ihmiset eivät uskaltaneet osoittaa mieltään tai ilmaista mielipiteitään julkisesti.
Värikkäiden arpilleras -perinnetekstiilien avulla chileläisnaiset protestoivat julmaa hallintoa vastaan ja dokumentoivat diktatuurin synkät vuodet, raakuudet, sorron, nälän ja pelon. Yksityiskohtaisesti kirjaillut arpilleras -tekstiilit kertovat ihmisoikeusloukkauksista, työttömyydestä, asuntopulasta ja hallituksen vainoissa kadonneista ihmisistä.
Arpilleras -tekstiilit ovat merkityksellinen ja voimakas kulttuurisen ja poliittisen ilmaisun muoto. (University of Connecticut i.a.) (Museum of Latin American art 2019.)
Meksikon huumesodassa 2000-luvulla huumekartellien ja asevoimien välisissä yhteenotoissa on kuollut ja kadonnut kymmeniä tuhansia meksikolaisia. Vuonna 2011 Meksikossa aktivistiryhmittymä Bordados por la Paz (suom. ”kirjontaa rauhan puolesta”), aloitti käsityöaktivismihankkeen, jossa huumesodan uhreja muistetaan kirjomalla kankaalle heidän tarinoitaan. Joka sunnuntai joukko käsityöaktivisteja kokoontuu yhä Mexico Cityssä julkiseen tilaan kirjomaan. Heidän töissään punainen lanka kuvastaa uhrin kuolemaa, purppuranvärinen lanka uhrin joutumista seksuaalirikoksen uhriksi ja vihreä lanka sitä, että vielä on toivoa uhrin löytymisestä elossa. (Daly Goggin 2014.) (Long 2017.)
Argentiinaa hallitsi Jorge Rafael Videlan johtama sotilasdiktatuuri vuosina 1976–1983. Tätä aikaa kutsutaan Likaiseksi sodaksi, jonka aikana katosi arvioitten mukaan 10 000–30 000 ihmistä.
Madres de la Plaza de Mayo on sodassa lapsensa menettäneiden äitien perustama järjestö. Äidit aloittivat mielenosoitukset Plaza de Mayolla, Casa Rosadan presidentinlinnan edessä sijaitsevalla julkisella aukiolla Buenos Airesin kaupungissa 30. huhtikuuta 1977. He käyttivät valkoisia huivia, joihin oli kirjailtu heidän kadonneiden lastensa nimet. Nämä päähuivit ovat hiljainen protesti, ja niiden sanotaan edustavan lasten vaippaa, rauhankyyhkyä tai lasten peittoja. Järjestön tavoitteena on löytää kadonneet ja tuomita ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten syylliset. (Greer 2015.)
Argentiinaa hallitsi Jorge Rafael Videlan johtama sotilasdiktatuuri vuosina 1976–1983. Tätä aikaa kutsutaan Likaiseksi sodaksi, jonka aikana katosi arvioitten mukaan 10 000–30 000 ihmistä.
Madres de la Plaza de Mayo on sodassa lapsensa menettäneiden äitien perustama järjestö. Äidit aloittivat mielenosoitukset Plaza de Mayolla, Casa Rosadan presidentinlinnan edessä sijaitsevalla julkisella aukiolla Buenos Airesin kaupungissa 30. huhtikuuta 1977. He käyttivät valkoisia huivia, joihin oli kirjailtu heidän kadonneiden lastensa nimet. Nämä päähuivit ovat hiljainen protesti, ja niiden sanotaan edustavan lasten vaippaa, rauhankyyhkyä tai lasten peittoja. Järjestön tavoitteena on löytää kadonneet ja tuomita ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten syylliset. (Greer 2015.)
Feminismin
aallot
Feminismin
aallot
- Kuvalähteet vasemmalta oikealle:
- Encyclopædia Britannica, Inc. i.a. Arkistokuva suffragetti-, eli naisten äänioikeusliikkeen mielenosoituksesta. Kuvakaappaus britannica.com-nettisivulta. https://www.britannica.com/video/difference-suffragist-suffragette/-259238
- Museum of London i.a. Women’s Social and Political Union Suffragette Banner. Wikimedia commons. Public domain. https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=File:Suffragette_Banner_-_Musuem_of_London.jpg
Feminismin aallot ovat vaikuttaneet syvästi käsityöaktivismiin ja siihen millaista se tänä päivänä on. Vaikka käsityöt ja vastarinta ovat historiallisesti kytkeytyneet toisiinsa, 1900- ja 2000-lukujen feministiset liikkeet loivat käsityöaktivismista vallankumouksellisen, yhteisöllisen, globaalin ja digitaalisen liikkeen. Feministisen, tekstiilimateriaaleilla toteutetun aktivismin ydinajatus on ollut muuttaa aliarvostettuina, naisten kotitöiksi mielletyt tekstiilityöt kantaaottavaksi ja vaikuttavaksi toiminnaksi ja protestin välineeksi.
Ensimmäisen aallon feministit (n. 1848 – 1920) käyttivät naisten tasa-arvoa vaatineissa mielenosoituksissaan ja protesteissaan kirjottuja banderolleja ja pieniä asusteita, joissa toistuivat liikkeen tunnusvärit: purppuranpunainen kuvasti vapautta, valkoinen puhtautta ja vihreä toivoa.
Suffragetit käyttivät tekstiilitöihin ja naiseuteen liitettyjä stereotypioita poliittisten mielenosoituksiensa tehokeinona. He halusivat muuttaa perinteisesti feminiiniseksi ja passiiviseksi mielletyn kirjonnan kantaaottavaksi ja aktiiviseksi, poliittisia ja sosiaalisia muutoksia ajavaksi toiminnaksi (Parker 1984) ja tuoda sen avulla lisää vaikuttavuutta ja huomiota protesteihinsa. (Haig 2021.)
Ensimmäisen aallon feministit vaativat äänioikeuden lisäksi muun muassa yhtäläisiä oikeuksia sukupuolten välille perheissä, pääsyä korkea-asteen koulutukseen ja ammattiin, ja tasa-arvoista palkkaa. (Molyneux, Dey, Gatto, Rowden 2021.) Naiset esittivät vaatimuksia ja vetoomuksia, osoittivat mieltään, osallistuivat kansalaistottelemattomuuteen, joutuivat vankilaan ja osallistuivat nälkälakkoihin yli 70 vuotta kestäneessä poliittisessa ja sosiaalisessa taistelussa äänioikeuden puolesta.
Feminismin aallot ovat vaikuttaneet syvästi käsityöaktivismiin ja siihen millaista se tänä päivänä on. Vaikka käsityöt ja vastarinta ovat historiallisesti kytkeytyneet toisiinsa, 1900- ja 2000-lukujen feministiset liikkeet loivat käsityöaktivismista vallankumouksellisen, yhteisöllisen, globaalin ja digitaalisen liikkeen. Feministisen, tekstiilimateriaaleilla toteutetun aktivismin ydinajatus on ollut muuttaa aliarvostettuina, naisten kotitöiksi mielletyt tekstiilityöt kantaaottavaksi ja vaikuttavaksi toiminnaksi ja protestin välineeksi.
Ensimmäisen aallon feministit (n. 1848 – 1920) käyttivät naisten tasa-arvoa vaatineissa mielenosoituksissaan ja protesteissaan kirjottuja banderolleja ja pieniä asusteita, joissa toistuivat liikkeen tunnusvärit: purppuranpunainen kuvasti vapautta, valkoinen puhtautta ja vihreä toivoa.
Suffragetit käyttivät tekstiilitöihin ja naiseuteen liitettyjä stereotypioita poliittisten mielenosoituksiensa tehokeinona. He halusivat muuttaa perinteisesti feminiiniseksi ja passiiviseksi mielletyn kirjonnan kantaaottavaksi ja aktiiviseksi, poliittisia ja sosiaalisia muutoksia ajavaksi toiminnaksi (Parker 1984) ja tuoda sen avulla lisää vaikuttavuutta ja huomiota protesteihinsa. (Haig 2021.)
Ensimmäisen aallon feministit vaativat äänioikeuden lisäksi muun muassa yhtäläisiä oikeuksia sukupuolten välille perheissä, pääsyä korkea-asteen koulutukseen ja ammattiin, ja tasa-arvoista palkkaa. (Molyneux, Dey, Gatto, Rowden 2021.) Naiset esittivät vaatimuksia ja vetoomuksia, osoittivat mieltään, osallistuivat kansalaistottelemattomuuteen, joutuivat vankilaan ja osallistuivat nälkälakkoihin yli 70 vuotta kestäneessä poliittisessa ja sosiaalisessa taistelussa äänioikeuden puolesta.
Toisen aallon feministit (n. 1963–1980-luvun alku) pyrkivät nostamaan naisvaltaisen käsityön arvostuksen miesvaltaisen taiteen tasolle. Taiteilijat käyttivät teoksissaan tietoisesti tekstiilimateriaaleja ja -tekniikoita, kuten tilkkutyötä, neulomista ja kirjailua, haastaakseen miesenemmistöisen taidemaailman, vastustaakseen patriarkaattia, murtaakseen feminiinisyyden stereotypioita. Ennen feminismin toisen aallon aikakautta naistaiteilijoiden oli vaikeaa saada arvostusta miesvaltaisessa taidemaailmassa, ja ollakseen vakavasti otettavia taiteilijoita he välttivät töissään feminiinisiksi miellettyjä asioita, kuten tekstiilitekniikoita ja hempeitä värejä (Marlow 2023). Toisen aallon feministiset taiteilijat, kuten Faith Ringgold, Judy Chicago, and Miriam Schapiro vaativat arvostusta naistaiteilijoille ja he halusivat nostaa naisten tekemät käsityöt varteenotettaviksi ja arvokkaiksi taideteoksiksi korostamalla näitä feminiinisiksi miellettyjä asioita omissa teoksissaan (Haig 2021).
Faith Ringgold – The flag is bleeding#2 (American Collection #6), 1997. Photograph: Faith Ringold/ARS, courtesy Pippy Houldsworth Gallery
Kuvalähde: https://www.houldsworth.co.uk/artists/73-faith-ringgold/works/9678-faith-ringgold-the-flag-is-bleeding-2-american-collection-6-1997/
Faith Ringgold – The flag is bleeding#2 (American Collection #6), 1997. Photograph: Faith Ringold/ARS, courtesy Pippy Houldsworth Gallery
Kuvalähde: https://www.houldsworth.co.uk/artists/73-faith-ringgold/works/9678-faith-ringgold-the-flag-is-bleeding-2-american-collection-6-1997/
Toisen aallon feministit (n. 1963–1980-luvun alku) pyrkivät nostamaan naisvaltaisen käsityön arvostuksen miesvaltaisen taiteen tasolle. Taiteilijat käyttivät teoksissaan tietoisesti tekstiilimateriaaleja ja -tekniikoita, kuten tilkkutyötä, neulomista ja kirjailua, haastaakseen miesenemmistöisen taidemaailman, vastustaakseen patriarkaattia, murtaakseen feminiinisyyden stereotypioita. Ennen feminismin toisen aallon aikakautta naistaiteilijoiden oli vaikeaa saada arvostusta miesvaltaisessa taidemaailmassa, ja ollakseen vakavasti otettavia taiteilijoita he välttivät töissään feminiinisiksi miellettyjä asioita, kuten tekstiilitekniikoita ja hempeitä värejä (Marlow 2023). Toisen aallon feministiset taiteilijat, kuten Faith Ringgold, Judy Chicago, and Miriam Schapiro vaativat arvostusta naistaiteilijoille ja he halusivat nostaa naisten tekemät käsityöt varteenotettaviksi ja arvokkaiksi taideteoksiksi korostamalla näitä feminiinisiksi miellettyjä asioita omissa teoksissaan (Haig 2021).
Feminismin kolmas aalto (n. 1990-luvun alku – 2010-luku) omaksui tekstiilityöt voimaantumisen, omavaraisuuden ja henkilökohtaisen itseilmaisun ja kapinan välineenä. Kolmannen aallon feministit ja Punk -liike tekivät DIY- eli tee-se-itse-ajattelusta ja vaatteiden ja tekstiilien kustomoinnista sukupuolistereotypioita, kapitalismia, kulutusta ja massatuotantoa kritisoivan asenteen. Feministinen Riot Grrrl – punkliike perustettiin 1990-luvun alussa. Liike käsitteli muun muassa sukupuolittunutta väkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa, patriarkaattia, ja se voimaannutti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Riot Grrrl -liike ja Punk-feminismi levittivät sanomaansa zinejen ja käsitöiden kautta. (Wright 2016.) (Ostberg i.a.) Kolmannessa aallossa vaikutti myös aktivistiryhmä Guerrilla Girls, joka pyrki paljastamaan epätasa-arvoisuutta taidemaailmassa. (Ellis 2022.)
Feminismin kolmas aalto (n. 1990-luvun alku – 2010-luku) omaksui tekstiilityöt voimaantumisen, omavaraisuuden ja henkilökohtaisen itseilmaisun ja kapinan välineenä. Kolmannen aallon feministit ja Punk -liike tekivät DIY- eli tee-se-itse-ajattelusta ja vaatteiden ja tekstiilien kustomoinnista sukupuolistereotypioita, kapitalismia, kulutusta ja massatuotantoa kritisoivan asenteen. Feministinen Riot Grrrl – punkliike perustettiin 1990-luvun alussa. Liike käsitteli muun muassa sukupuolittunutta väkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa, patriarkaattia, ja se voimaannutti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Riot Grrrl -liike ja Punk-feminismi levittivät sanomaansa zinejen ja käsitöiden kautta. (Wright 2016.) (Ostberg i.a.) Kolmannessa aallossa vaikutti myös aktivistiryhmä Guerrilla Girls, joka pyrki paljastamaan epätasa-arvoisuutta taidemaailmassa. (Ellis 2022.)
Feminismin neljännelle aallolle (n. 2012 – nykypäivä) tunnusomaista on käsityöaktivismin valtavirtaistuminen ja laajamittaiset, yhteisölliset, internetissä ja sosiaalisessa mediassa toteutetut protestit, joissa tekstiilitöitä hyödynnetään julkisissa ja näkyvissä tiloissa. Internet on mahdollistanut digitaalisessa mediassa tapahtuvan globaalin käsityöaktivismin kun ihmiset voivat jakaa projektejaan, protestejaan, ajatuksiaan, ohjeitaan ja kuviaan maailmanlaajuisesti. Neljännen aallon aikana ovat myös syntyneet käsitteet ”hiljainen” ja ”lempeä” aktivismi.
International Women’s Day, London, 2017.
Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Fourth-wave_feminism
International Women’s Day, London, 2017.
Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Fourth-wave_feminism
Feminismin neljännelle aallolle (n. 2012 – nykypäivä) tunnusomaista on käsityöaktivismin valtavirtaistuminen ja laajamittaiset, yhteisölliset, internetissä ja sosiaalisessa mediassa toteutetut protestit, joissa tekstiilitöitä hyödynnetään julkisissa ja näkyvissä tiloissa. Internet on mahdollistanut digitaalisessa mediassa tapahtuvan globaalin käsityöaktivismin kun ihmiset voivat jakaa projektejaan, protestejaan, ajatuksiaan, ohjeitaan ja kuviaan maailmanlaajuisesti. Neljännen aallon aikana ovat myös syntyneet käsitteet ”hiljainen” ja ”lempeä” aktivismi.