Aktivismi
Aktivismi
Nykyisessä merkityksessään ja käytössään sana “aktivismi” on vain noin 100 vuotta vanha, ja se on johdettu englanninkielisestä verbistä ”act” eli toimia.
Aktivismi on tavoitteellista toimintaa, jolla ajetaan muutosta yhteiskunnan eri osa-alueilla, kuten politiikassa tai ympäristöasioissa. Se on keino vaatia päättäjiltä, yrityksiltä ja instituutioilta vastuuta, kyseenalaistaa ja haastaa vallitsevia rakenteita ja nostaa esiin epäkohtia.
Aktivismin ytimessä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja rasismin vastustaminen. (Council of Europe i.a.a.) Aktivismin keinoja ovat muun muassa tietoisuuden ja tiedon lisääminen, ruohonjuuritason järjestäytyminen, protestit, vetoomukset, boikotit, lakot, mielenosoitukset, kansalaistottelemattomuus ja yritysten ja hallitusten haastaminen oikeuteen.
Lain rikkomista yhteiskunnallisen vaikuttamisen vuoksi kutsutaan kansalaistottelemattomuudeksi.
Aktivismia voivat tehdä yksittäiset ihmiset, järjestöt ja kansanliikkeet, jotka kokoavat samalla tavoin ajattelevia ihmisiä yhteen ja järjestävät ja organisoivat toimintaa. (The Oxford review 2024.)
Aktivismi on yläkäsite monelle spesifimmälle aktivismin muodolle, kuten ihmisoikeusaktivismi, ympäristöaktivismi, kansalaisaktivismi, kulttuuri– tai taideaktivismi, eli artivismi, digitaalinen aktivismi, poliittinen aktivismi ja oikeudellinen aktivismi (Activist Handbook i.a.).
Nykyisessä merkityksessään ja käytössään sana “aktivismi” on vain noin 100 vuotta vanha, ja se on johdettu englanninkielisestä verbistä ”act” eli toimia.
Aktivismi on tavoitteellista toimintaa, jolla ajetaan muutosta yhteiskunnan eri osa-alueilla, kuten politiikassa tai ympäristöasioissa. Se on keino vaatia päättäjiltä, yrityksiltä ja instituutioilta vastuuta, kyseenalaistaa ja haastaa vallitsevia rakenteita ja nostaa esiin epäkohtia.
Aktivismin ytimessä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja rasismin vastustaminen. (Council of Europe i.a.a.) Aktivismin keinoja ovat muun muassa tietoisuuden ja tiedon lisääminen, ruohonjuuritason järjestäytyminen, protestit, vetoomukset, boikotit, lakot, mielenosoitukset, kansalaistottelemattomuus ja yritysten ja hallitusten haastaminen oikeuteen.
Lain rikkomista yhteiskunnallisen vaikuttamisen vuoksi kutsutaan kansalaistottelemattomuudeksi.
Aktivismia voivat tehdä yksittäiset ihmiset, järjestöt ja kansanliikkeet, jotka kokoavat samalla tavoin ajattelevia ihmisiä yhteen ja järjestävät ja organisoivat toimintaa. (The Oxford review 2024.)
Aktivismi on yläkäsite monelle spesifimmälle aktivismin muodolle, kuten ihmisoikeusaktivismi, ympäristöaktivismi, kansalaisaktivismi, kulttuuri– tai taideaktivismi, eli artivismi, digitaalinen aktivismi, poliittinen aktivismi ja oikeudellinen aktivismi (Activist Handbook i.a.).
Aktivismin merkitys
Miksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen,
ja julkiseen keskusteluun ja aktivismiin
osallistuminen on tärkeää?
Aktivismin merkitys
Miksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen,
ja aktivismiin
osallistuminen on tärkeää?
UN Womenin mukaan tasa-arvo heikkeni vuonna 2024 joka neljännessä maassa (UN Women Suomi 2026a). Elämme aikakautta, jossa demokratian ja oikeusvaltion perusteita yritetään rapauttaa.
Ihmisoikeuksien, tasa-arvon, ympäristön ja demokratian puolustajat kohtaavat voimakasta vastarintaa ja vihapuhetta, ja mielenosoitusoikeutta yritetään rajoittaa.
Muukalaisviha, maahanmuuttokriittisyys, rasismi ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä ovat lisääntyneet samaan aikaan kun patriarkaaliset ja konservatiiviset arvot ovat nousussa. Julkisessa keskustelussa luodaan polarisoivaa ”me vastaan he” -asetelmaa, jossa yhteiskunnallisista ongelmista syytetään vähemmistöjä ja marginalisoituja ryhmiä, kuten maahanmuuttajia, rodullistettuja ihmisiä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja köyhiä. (Civicus 2025; Human Rights Watch 2025; Plan International UK i.a.; Deller 2019.)
Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset mullistukset ja uhat ovat lisänneet globaalia epävakautta ja vaikuttaneet populististen ja äärioikeistolaisten ideologioiden nousuun (Civicus 2025; Vision of Humanity 2025; Jones 2023).
Kokemus siitä, ettei pysty vaikuttamaan kokemiinsa ja ympärillä näkemiinsä epäoikeudenmukaisuuksiin voi aiheuttaa turhautumisen, avuttomuuden, epätoivon ja vihan tunteita ja lisätä ahdistusta ja masennusta.
Meidän mielestämme kaikilla ihmisillä tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja saada äänensä kuuluviin omien voimavarojensa ja jaksamisensa mukaan!
Kirjassaan Micro Activism, How You Can Make a Difference in the World Without a Bullhorn (2023), aktivismivalmentaja Omkari Williams auttaa erityisesti introverttejä ja erityisherkkiä ihmisiä löytämään heille tyydyttävimpiä ja tehokkaimpia tapoja vaikuttaa ja osallistua aktivismiin (Williams i.a.).
Williams sanoo, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia ja osallistua aktivismiin, vaan kaikki saavat tehdä sen omalla, itselleen sopivalla tavalla (MacDougall 2023). Hänen mukaansa aktivismin ylläpitäminen on paljon helpompaa, kun ihmisen kyvyt ja teot vastaavat toisiaan. Itsensä pakottaminen rooliin, joka ei tunnu omalta, johtaa helposti loppuun palamiseen.
Hänen mukaansa kestävä ja johdonmukainen aktivismi on toimintaa, joka sopii tosielämään ja ottaa huomioon rajallisen ajan ja energian. Hän sanoo, että järjestelmiemme onnistuneeseen muuttamiseen tarvitaan kaikenlaisten ihmisten panosta. (Williams i.a.)
Aktivismi on hyvin monipuolista ja monimuotoista toimintaa, jossa vaikuttamisen keinojen valikoima on todella laaja. Michael A. Beer on koonnut väkivallattomien aktivismin keinojen tietokantaan yli 346 vaikuttamisen keinoa (Beer 2021)! Keinovalikoiman laajuus ja kekseliäisyys on ällistyttävä, ja uskomme, että jokainen voi löytää siitä itselleen sopivia vaikuttamisen keinoja.
UN Womenin mukaan tasa-arvo heikkeni vuonna 2024 joka neljännessä maassa (UN Women Suomi 2026a). Elämme aikakautta, jossa demokratian ja oikeusvaltion perusteita yritetään rapauttaa.
Ihmisoikeuksien, tasa-arvon, ympäristön ja demokratian puolustajat kohtaavat voimakasta vastarintaa ja vihapuhetta, ja mielenosoitusoikeutta yritetään rajoittaa.
Muukalaisviha, maahanmuuttokriittisyys, rasismi ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä ovat lisääntyneet samaan aikaan kun patriarkaaliset ja konservatiiviset arvot ovat nousussa.
Julkisessa keskustelussa luodaan polarisoivaa ”me vastaan he” -asetelmaa, jossa yhteiskunnallisista ongelmista syytetään vähemmistöjä ja marginalisoituja ryhmiä, kuten maahanmuuttajia, rodullistettuja ihmisiä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja köyhiä. (Civicus 2025; Human Rights Watch 2025; Plan International UK i.a.; Deller 2019.)
Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset mullistukset ja uhat ovat lisänneet globaalia epävakautta ja vaikuttaneet populististen ja äärioikeistolaisten ideologioiden nousuun (Civicus 2025; Vision of Humanity 2025; Jones 2023).
Kokemus siitä, ettei pysty vaikuttamaan kokemiinsa ja ympärillä näkemiinsä epäoikeudenmukaisuuksiin voi aiheuttaa turhautumisen, avuttomuuden, epätoivon ja vihan tunteita ja lisätä ahdistusta ja masennusta.
Meidän mielestämme kaikilla ihmisillä tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja saada äänensä kuuluviin omien voimavarojensa ja jaksamisensa mukaan!
Kirjassaan Micro Activism, How You Can Make a Difference in the World Without a Bullhorn (2023), aktivismivalmentaja Omkari Williams auttaa erityisesti introverttejä ja erityisherkkiä ihmisiä löytämään heille tyydyttävimpiä ja tehokkaimpia tapoja vaikuttaa ja osallistua aktivismiin (Williams i.a.).
Williams sanoo, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia ja osallistua aktivismiin, vaan kaikki saavat tehdä sen omalla, itselleen sopivalla tavalla (MacDougall 2023). Hänen mukaansa aktivismin ylläpitäminen on paljon helpompaa, kun ihmisen kyvyt ja teot vastaavat toisiaan. Itsensä pakottaminen rooliin, joka ei tunnu omalta, johtaa helposti loppuun palamiseen.
Hänen mukaansa kestävä ja johdonmukainen aktivismi on toimintaa, joka sopii tosielämään ja ottaa huomioon rajallisen ajan ja energian. Hän sanoo, että järjestelmiemme onnistuneeseen muuttamiseen tarvitaan kaikenlaisten ihmisten panosta. (Williams i.a.)
Aktivismi on hyvin monipuolista ja monimuotoista toimintaa, jossa vaikuttamisen keinojen valikoima on todella laaja. Michael A. Beer on koonnut väkivallattomien aktivismin keinojen tietokantaan yli 346 vaikuttamisen keinoa (Beer 2021)! Keinovalikoiman laajuus ja kekseliäisyys on ällistyttävä, ja uskomme, että jokainen voi löytää siitä itselleen sopivia vaikuttamisen keinoja.
Miksi aktivismi on tärkeää juuri nyt?
Miksi aktivismi
on tärkeää
juuri nyt?
Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset mullistukset ja uhat ovat lisänneet globaalia epävakautta ja vaikuttaneet populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden nousuun (Vision of Humanity 2025) (Jones 2023). Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 oli valtava sysäys populismin leviämiselle ympäri maailmaa (Whitehead 2023).
Mediatutkija Sarah Banet-Weiser kirjoittaa teoksessaan Empowered: Popular Feminism and Popular Misogyny (2018) että patriarkaalisten normien ja misogynian viimeaikainen voimistuminen on osittain vastareaktio populaarifeminismin (eli valtavirtafeminismin (Phipps 2020)) leviämiseen amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa kulttuurissa viimeisten vuosikymmenien aikana (Deller 2019).
Nykyisenä suurten globaalien uhkien, konfliktien, yhteiskunnallisten muutosten ja epävarmuuden aikana monet turvautuvat perinteisiin sukupuolirooleihin (Plan International UK i.a.).
Populistiset liikkeet ja sosiaalinen media levittävät ajatusta, että feminismi ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat uhka konservatiivisille perhearvoille ja kansalliselle identiteetille (Plan International UK i.a.).
Oikeistolainen ääriliike on kehittynyt ja levinnyt entisestään viime vuosina sosiaalisen median vaikutuksesta (Cornell University i.a.).
Sosiaalisessa mediassa konservatiiviset vaikuttajat ja populistiset liikkeet pystyvät jakamaan ajatuksiaan ja tavoittamaan suuria yleisöjä, eivätkä sosiaalisen median yritykset ole onnistuneet tai halunneet kitkeä vihapuhetta alustoiltaan (Mäntysalo 2024).
Someyritysten algoritmit voivat myös voimistaa polarisaatiota tarjoamalla käyttäjille sisältöä, joka vahvistaa heidän jo olemassa olevia maailmankuviaan.
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela sanoi YLE:n haastattelussa 11.3.2026, että “on surullista, jos elämme maailmassa, jossa muutamat algoritmien tekijä pystyvät manipuloimaan kokonaisen sukupolven arvomaailmaa” (Koskela YLE 2026).
Äärikonservatiivien ennen törkeinä pidetyt ideologiat ja kielenkäyttö ovat normalisoituneet ja ihmisoikeuksiin, ja demokratiaan kohdistuva vihapuhe on yleistä ja avointa.
The Guardianin kolumnisti Owen Jones kirjoittaa 31.5.2023 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Across Europe, the far right is rising. That it seems normal is all the more terrifying, että ”luulimme oppineemme historiamme synkimmistä hetkistä. Mutta ellei äärioikeistoa jälleen aseteta poliittiseen paitsioon, hyväksyttävyyden ja sopivuuden rajojen ulkopuolelle, uudet kauhut odottavat.” (Jones 2023.)
Populistiset liikkeet suhtautuvat epäluuloisesti liberaalin demokratian tukipilareihin, kuten oikeudenmukaisiin, vapaisiin ja esteettömiin vaaleihin, rajoittamattomaan ja vapaaseen mediaan, uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen ja poliittiseen moniarvoisuuteen ja monimuotoisuuteen (Whitehead 2023).
Populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden nousun myötä Yhdysvalloissa konservatiivit kumosivat maan perustuslain vuosikymmenten takaisen päätöksen, joka suojeli aborttioikeutta.
Puolassa abortti kiellettiin vuonna 2020, ja maa koki hälyttävän ihmisoikeuksien taantumisen. (UN Women Suomi 2021.)
Vuonna 2018 Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump julisti aikovansa hankkiutua transsukupuolisuudesta eroon lainsäädännöllä, eli muuttamalla korkeakoululakia siten, että sukupuoli määritellään biologisen sukupuolen pohjalta syntymässä sukuelinten perusteella määritellyksi ja muuttumattomaksi (Phipps 2020, 26).
Helmikuussa 2026 Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi SAVE America Act -lakiesityksen, joka läpi mennessään vaikeuttaisi nimeään muuttaneiden henkilöiden, erityisesti naimisissa olevien naisten, rodullistettujen ihmisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen mahdollisuutta rekisteröityä äänestäjiksi ja siten saattaisi estää miljoonia Yhdysvaltain kansalaisia äänestämästä (Brennan center for justice 2026) (Sweren-Becker, Bacskai 2026).
Latvian parlamentti äänesti lokakuussa 2025 Istanbulin sopimuksesta irtautumisen puolesta, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi (UN Women Suomi 2026a).
Populistisen ja äärioikeistolaisen politiikan seurauksena demokratian ja oikeusvaltion periaatteet horjuvat, vaikutukset talouteen, ympäristöön ja ilmastopolitiikkaan ovat suuria ja sosiaalinen ja poliittinen polarisaatio kasvavat. (Cornell University i.a.)
EU Radicalisation Awareness Network (RAN) määrittelee polarisaation prosessiksi, jossa yhteiskunnan eri ryhmistä tulee vastustajia, joiden välillä on jyrkkä psykologinen kuilu ja vieraantuminen ja vihamielisyydet lisääntyvät. Tämä johtaa ilmapiiriin, jossa ennakkoluulot, vihapuhe ja jopa viharikokset kukoistavat. (European forum for urban security i.a.)
Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset mullistukset ja uhat ovat lisänneet globaalia epävakautta ja vaikuttaneet populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden nousuun (Vision of Humanity 2025) (Jones 2023). Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 oli valtava sysäys populismin leviämiselle ympäri maailmaa (Whitehead 2023).
Mediatutkija Sarah Banet-Weiser kirjoittaa teoksessaan Empowered: Popular Feminism and Popular Misogyny (2018) että patriarkaalisten normien ja misogynian viimeaikainen voimistuminen on osittain vastareaktio populaarifeminismin (eli valtavirtafeminismin (Phipps 2020)) leviämiseen amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa kulttuurissa viimeisten vuosikymmenien aikana (Deller 2019).
Nykyisenä suurten globaalien uhkien, konfliktien, yhteiskunnallisten muutosten ja epävarmuuden aikana monet turvautuvat perinteisiin sukupuolirooleihin (Plan International UK i.a.).
Populistiset liikkeet ja sosiaalinen media levittävät ajatusta, että feminismi ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat uhka konservatiivisille perhearvoille ja kansalliselle identiteetille (Plan International UK i.a.).
Oikeistolainen ääriliike on kehittynyt ja levinnyt entisestään viime vuosina sosiaalisen median vaikutuksesta (Cornell University i.a.). Sosiaalisessa mediassa konservatiiviset vaikuttajat ja populistiset liikkeet pystyvät jakamaan ajatuksiaan ja tavoittamaan suuria yleisöjä, eivätkä sosiaalisen median yritykset ole onnistuneet tai halunneet kitkeä vihapuhetta alustoiltaan (Mäntysalo 2024). Someyritysten algoritmit voivat myös voimistaa polarisaatiota tarjoamalla käyttäjille sisältöä, joka vahvistaa heidän jo olemassa olevia maailmankuviaan.
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela sanoi YLE:n haastattelussa 11.3.2026, että “on surullista, jos elämme maailmassa, jossa muutamat algoritmien tekijä pystyvät manipuloimaan kokonaisen sukupolven arvomaailmaa” (Koskela YLE 2026).
Äärikonservatiivien ennen törkeinä pidetyt ideologiat ja kielenkäyttö ovat normalisoituneet ja ihmisoikeuksiin, ja demokratiaan kohdistuva vihapuhe on yleistä ja avointa.
The Guardianin kolumnisti Owen Jones kirjoittaa 31.5.2023 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Across Europe, the far right is rising. That it seems normal is all the more terrifying, että ”luulimme oppineemme historiamme synkimmistä hetkistä. Mutta ellei äärioikeistoa jälleen aseteta poliittiseen paitsioon, hyväksyttävyyden ja sopivuuden rajojen ulkopuolelle, uudet kauhut odottavat.” (Jones 2023.)
Populistiset liikkeet suhtautuvat epäluuloisesti liberaalin demokratian tukipilareihin, kuten oikeudenmukaisiin, vapaisiin ja esteettömiin vaaleihin, rajoittamattomaan ja vapaaseen mediaan, uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen ja poliittiseen moniarvoisuuteen ja monimuotoisuuteen (Whitehead 2023).
Populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden nousun myötä Yhdysvalloissa konservatiivit kumosivat maan perustuslain vuosikymmenten takaisen päätöksen, joka suojeli aborttioikeutta.
Puolassa abortti kiellettiin vuonna 2020, ja maa koki hälyttävän ihmisoikeuksien taantumisen. (UN Women Suomi 2021.)
Vuonna 2018 Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump julisti aikovansa hankkiutua transsukupuolisuudesta eroon lainsäädännöllä, eli muuttamalla korkeakoululakia siten, että sukupuoli määritellään biologisen sukupuolen pohjalta syntymässä sukuelinten perusteella määritellyksi ja muuttumattomaksi (Phipps 2020, 26).
Helmikuussa 2026 Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi SAVE America Act -lakiesityksen, joka läpi mennessään vaikeuttaisi nimeään muuttaneiden henkilöiden, erityisesti naimisissa olevien naisten, rodullistettujen ihmisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen mahdollisuutta rekisteröityä äänestäjiksi ja siten saattaisi estää miljoonia Yhdysvaltain kansalaisia äänestämästä (Brennan center for justice 2026 ; Sweren-Becker, Bacskai 2026).
Latvian parlamentti äänesti lokakuussa 2025 Istanbulin sopimuksesta irtautumisen puolesta, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi (UN Women Suomi 2026a).
Populistisen ja äärioikeistolaisen politiikan seurauksena demokratian ja oikeusvaltion periaatteet horjuvat, vaikutukset talouteen, ympäristöön ja ilmastopolitiikkaan ovat suuria ja sosiaalinen ja poliittinen polarisaatio kasvavat. (Cornell University i.a.)
EU Radicalisation Awareness Network (RAN) määrittelee polarisaation prosessiksi, jossa yhteiskunnan eri ryhmistä tulee vastustajia, joiden välillä on jyrkkä psykologinen kuilu ja vieraantuminen ja vihamielisyydet lisääntyvät. Tämä johtaa ilmapiiriin, jossa ennakkoluulot, vihapuhe ja jopa viharikokset kukoistavat. (European forum for urban security i.a.)
Mielenosoittaminen
Jokaisella on oikeus osoittaa mieltään
Mielenosoittaminen
Jokaisella on oikeus osoittaa mieltään
Amnesty Internationalin mukaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa on monissa maissa pyritty heikentämään ja rajoittamaan muun muassa puuttumalla kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen toimintaan ja rahoitukseen, toimeenpanemalla mielenosoitusoikeutta rajoittavia lakeja, viranomaisten sortavilla ja väkivaltaisilla toimilla, laajentamalla massavalvontaa, rajoittamalla kansalaisten internetiin pääsyä ja lisäämällä verkkosensuuria. (Amnesty International 2022.)
Mielenosoittaminen on yksi aktivismin tärkeimmistä ja olennaisimmista vaikuttamisen keinoista. Rauhanomainen mielenosoittaminen, kokoontumisvapaus ja sananvapaus ovat perustavanlaatuisia ja universaaleja ihmisoikeuksia, jotka taataan muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja alueellisissa sopimuksissa (Tuukkanen, Vaarakallio, Pallasoja 2022). On äärimmäisen huolestuttavaa, että tänä päivänä hallitukset ja poliitikot ympäri maailmaa leimaavat mielenosoittajia häiriköiksi, mellakoitsijoiksi ja jopa terroristeiksi, ja perustelevat rajoituksia, ankarien turvallisuuslakien käyttöönottoa, pelotetoimenpiteitä ja poliisien väkivaltaa väittämällä, että mielenosoitukset ovat uhka yleiselle järjestykselle. (Amnesty International 2022.)
Amnesty Internationalin mukaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa on monissa maissa pyritty heikentämään ja rajoittamaan muun muassa puuttumalla kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen toimintaan ja rahoitukseen, toimeenpanemalla mielenosoitusoikeutta rajoittavia lakeja, viranomaisten sortavilla ja väkivaltaisilla toimilla, laajentamalla massavalvontaa, rajoittamalla kansalaisten internetiin pääsyä ja lisäämällä verkkosensuuria. (Amnesty International 2022.)
Mielenosoittaminen on yksi aktivismin tärkeimmistä ja olennaisimmista vaikuttamisen keinoista. Rauhanomainen mielenosoittaminen, kokoontumisvapaus ja sananvapaus ovat perustavanlaatuisia ja universaaleja ihmisoikeuksia, jotka taataan muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja alueellisissa sopimuksissa (Tuukkanen, Vaarakallio, Pallasoja 2022). On äärimmäisen huolestuttavaa, että tänä päivänä hallitukset ja poliitikot ympäri maailmaa leimaavat mielenosoittajia häiriköiksi, mellakoitsijoiksi ja jopa terroristeiksi, ja perustelevat rajoituksia, ankarien turvallisuuslakien käyttöönottoa, pelotetoimenpiteitä ja poliisien väkivaltaa väittämällä, että mielenosoitukset ovat uhka yleiselle järjestykselle. (Amnesty International 2022.)
Digitaalinen media
ja
aktivismi
Digitaalinen media
ja
aktivismi
Nykypäivänä on hyvin vaikea välttyä digitaalisen median vaikutuksilta. Digitaalinen media on kaikkialla läsnä oleva toimintaympäristö, jossa eri tahot voivat jakaa ajatuksiaan ja poliittisia agendojaan suurelle yleisölle tehokkaasti ja maailmanlaajuisesti.
Internet ja sosiaalinen media eivät kuitenkaan ole ongelmattomia tiloja toimia tai tehdä aktivismia.
Sosiaalinen media priorisoi lyhyitä ja ytimekkäitä tekstejä, iskulauseita ja etenkin kuvia ja videoita. Tutkimusten mukaan sosiaalisen median algoritmit suosivat kärjistävää ja sensaatiohakuista sisältöä. Tämä saattaa yksinkertaistaa reaalimaailman monimutkaisia ongelmia, heikentää ihmisten ymmärryksen syvyyttä ja keskustelun laatua, lisätä mustavalkoista ajattelua, voimistaa yhteiskunnallista ja poliittista polarisaatiota ja syventää vastakkainasettelua. Vihapuhetta, disinformaatiota, deepfake-sisältöä ja demokratiaa ja tasa-arvoa rapauttavaa sisältöä levittävät niin yksityishenkilöt kuin valtiolliset tahot. (Sitra 2026; Moustakis 2023; Cornell University i.a.)
Jatkuva altistuminen ahdistaville uutisille, videoille ja kuville voi tutkimusten mukaan vaikuttaa haitallisesti ihmisten mielenterveyteen, lisätä ahdistusta ja johtaa avuttomuuden, epätoivon tai vihan tunteisiin (Sitra 2026; Moustakis 2023). Some- ja internetaktivismi voi myös altistaa tekijänsä ajatukselle, että taistelee yksin maailman vääryyksiä ja epäkohtia vastaan, ja sitä kautta uupumukselle ja loppuun palamiselle.
Aktivismin tekeminen internetissä saattaa myös passivoida tekijäänsä. Somessa tapahtuva kommentointi ja tykkäysten antaminen (eli ns. klikkiaktivismi) voivat johtaa itsetyytyväiseen tunteeseen siitä, että on saanut aikaan jotain merkittävää. Siitä johtuen ihmiset eivät välttämättä ryhdy konkreettisiin, yhteisöllisiin toimiin, jotka saisivat aikaan todellisia muutoksia. (Moustakis 2023.)
Internetaktivismilla on kuitenkin potentiaalia johtaa reaalimaailman kansalaistoimintaan (Cooper 2023), kuten monet somesta alkaneet, konkreettisia muutoksia aikaansaaneet kampanjat kuten #MeeToo, #FridaysForFuture ja #BlackLivesMatter osoittavat.
Koska internetaktivismi vaatii vain vähän vaivaa, se voi toimia ensiaskeleena kohti laajempaa yhteiskunnallista osallistumista aktivoimalla ja saamalla mukaan toimintaan niitä, jotka eivät ole aiemmin olleet poliittisesti aktiivisia. Tämä on demokratian kannalta merkittävää, sillä mitä enemmän ihmisiä osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja politiikkaan, sitä paremmin demokratia toteutuu. (Cooper 2023.)
Kylie Cooper kirjoittaa internetaktivismia tutkivassa opinnäytetyössään The Effectiveness of Online Activism: who it is effective for, what issues it is effective for, and what time period it is effective for, että internetaktivismi on tehokkainta nuorten ja naisten keskuudessa sekä lyhytkestoisissa, tietoutta lisäävissä projekteissa tai varainkeruukampanjoissa. Tietouden lisääminen ja varainkeruu ovat tärkeitä aktivismia tekeville liikkeille ja tahoille, sillä laajempi tuki ja resurssit auttavat edistämään ajettuja asioita. (Cooper 2023.)
Internetillä ja sosiaalisella medialla on merkittävä rooli nykyajan käsityöliikkeessä. Sosiaalisen median alustat, kuten Instagram, Pinterest, Facebook ja Youtube ovat tarjonneet käsityöliikkeille ja -aktivisteille mahdollisuuden jakaa töitään ja ajatuksiaan laajasti ja luoda kansainvälisiä käsityöyhteisöjä ja -verkostoja. (Kohtala, Yazirlıoğlu & Wiltse 2025.) Betsy Greerin mukaan internet on mahdollistanut käsityöaktivismin sellaisena kuin se tänä päivänä on, sillä se toimii tilana, jossa ihmiset voivat kohdata, jakaa ajatuksiaan ja organisoitua (Fry 2014).
Nykypäivänä on hyvin vaikea välttyä digitaalisen median vaikutuksilta. Digitaalinen media on kaikkialla läsnä oleva toimintaympäristö, jossa eri tahot voivat jakaa ajatuksiaan ja poliittisia agendojaan suurelle yleisölle tehokkaasti ja maailmanlaajuisesti.
Internet ja sosiaalinen media eivät kuitenkaan ole ongelmattomia tiloja toimia tai tehdä aktivismia.
Sosiaalinen media priorisoi lyhyitä ja ytimekkäitä tekstejä, iskulauseita ja etenkin kuvia ja videoita. Tutkimusten mukaan sosiaalisen median algoritmit suosivat kärjistävää ja sensaatiohakuista sisältöä. Tämä saattaa yksinkertaistaa reaalimaailman monimutkaisia ongelmia, heikentää ihmisten ymmärryksen syvyyttä ja keskustelun laatua, lisätä mustavalkoista ajattelua, voimistaa yhteiskunnallista ja poliittista polarisaatiota ja syventää vastakkainasettelua. Vihapuhetta, disinformaatiota, deepfake-sisältöä ja demokratiaa ja tasa-arvoa rapauttavaa sisältöä levittävät niin yksityishenkilöt kuin valtiolliset tahot. (Sitra 2026; Moustakis 2023; Cornell University i.a.)
Jatkuva altistuminen ahdistaville uutisille, videoille ja kuville voi tutkimusten mukaan vaikuttaa haitallisesti ihmisten mielenterveyteen, lisätä ahdistusta ja johtaa avuttomuuden, epätoivon tai vihan tunteisiin (Sitra 2026; Moustakis 2023). Some- ja internetaktivismi voi myös altistaa tekijänsä ajatukselle, että taistelee yksin maailman vääryyksiä ja epäkohtia vastaan, ja sitä kautta uupumukselle ja loppuun palamiselle.
Aktivismin tekeminen internetissä saattaa myös passivoida tekijäänsä. Somessa tapahtuva kommentointi ja tykkäysten antaminen (eli ns. klikkiaktivismi) voivat johtaa itsetyytyväiseen tunteeseen siitä, että on saanut aikaan jotain merkittävää. Siitä johtuen ihmiset eivät välttämättä ryhdy konkreettisiin, yhteisöllisiin toimiin, jotka saisivat aikaan todellisia muutoksia. (Moustakis 2023.)
Internetaktivismilla on kuitenkin potentiaalia johtaa reaalimaailman kansalaistoimintaan (Cooper 2023), kuten monet somesta alkaneet, konkreettisia muutoksia aikaansaaneet kampanjat kuten #MeeToo, #FridaysForFuture ja #BlackLivesMatter osoittavat.
Koska internetaktivismi vaatii vain vähän vaivaa, se voi toimia ensiaskeleena kohti laajempaa yhteiskunnallista osallistumista aktivoimalla ja saamalla mukaan toimintaan niitä, jotka eivät ole aiemmin olleet poliittisesti aktiivisia. Tämä on demokratian kannalta merkittävää, sillä mitä enemmän ihmisiä osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja politiikkaan, sitä paremmin demokratia toteutuu. (Cooper 2023.)
Kylie Cooper kirjoittaa internetaktivismia tutkivassa opinnäytetyössään The Effectiveness of Online Activism: who it is effective for, what issues it is effective for, and what time period it is effective for, että internetaktivismi on tehokkainta nuorten ja naisten keskuudessa sekä lyhytkestoisissa, tietoutta lisäävissä projekteissa tai varainkeruukampanjoissa. Tietouden lisääminen ja varainkeruu ovat tärkeitä aktivismia tekeville liikkeille ja tahoille, sillä laajempi tuki ja resurssit auttavat edistämään ajettuja asioita. (Cooper 2023.)
Internetillä ja sosiaalisella medialla on merkittävä rooli nykyajan käsityöliikkeessä. Sosiaalisen median alustat, kuten Instagram, Pinterest, Facebook ja Youtube ovat tarjonneet käsityöliikkeille ja -aktivisteille mahdollisuuden jakaa töitään ja ajatuksiaan laajasti ja luoda kansainvälisiä käsityöyhteisöjä ja -verkostoja. (Kohtala, Yazirlıoğlu & Wiltse 2025.) Betsy Greerin mukaan internet on mahdollistanut käsityöaktivismin sellaisena kuin se tänä päivänä on, sillä se toimii tilana, jossa ihmiset voivat kohdata, jakaa ajatuksiaan ja organisoitua (Fry 2014).
Aktivismi ja hyvinvointi
Mielenterveydestä, aktivismista ja hyvinvoinnista
Aktivismi ja hyvinvointi
Mielenterveysongelmat, kuten ahdistus ja masennus, ovat tänä päivänä erittäin yleisiä kaikissa maissa ja yhteisöissä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan yli miljardi ihmistä kärsii mielenterveyshäiriöistä (WHO 2025.) Euroopassa COVID-19-pandemia, sen aiheuttamat rajoitustoimet ja talouskriisi pahensivat mielenterveyskriisiä. Nuoret, vanhukset, vähemmistöt ja haavoittuvassa asemassa olevat kärsivät eniten mielenterveysongelmista. (Amand-Eeckhout 2023.)
Muita mielenterveyskriisin syitä ovat muun muassa huonot työympäristöt, liiallinen työmäärä ja työn kuormittavuus, työttömyys, taloudellinen epävarmuus ja köyhyys, häirintä ja syrjintä, yksinäisyys ja syrjäytyminen, sosiaalinen media ja sen aiheuttama fyysisten sosiaalisten kontaktien väheneminen, ympäristökriisi, ilmastonmuutos, luonnonmonimuotoisuuden väheneminen (Amand-Eeckhout 2023) ja geopoliittisten jännitteiden, sotien ja konfliktien aiheuttama epävakaus.
Edellä mainitut lukuisat epäkohdat ja kriisit saavat monet kääntymään aktivismin puoleen. Aktivismiin osallistuminen tuo monille toivoa, voimaannuttaa ja tuo tunteen siitä, että voi vaikuttaa. Tutkimusten mukaan poliittiseen aktivismiin osallistumisen lisäävän yksilöiden emotionaalista hyvinvointia, toimintakykyä, elinvoimaisuutta, yhteisöllistä hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita. Aktivistinen toiminta on luonteeltaan sosiaalista, ja tapahtuu usein yhdessä muiden kanssa, mikä luo yhteisöllisyyttä ja tukiverkostoja. (Šarkutė 2017).
Aktivismin vaikutukset yksilötasolla eivät kuitenkaan ole yksiselitteisen positiivisia. Vaikka aktivismi voi edistää siihen osallistuvien terveyttä ja hyvinvointia, se voi tutkimusten mukaan myös altistaa aktivistit suuremmille sisäisille, ulkoisille, henkisille ja fyysisille uhkille, kuten loppuun palamiselle, häirinnälle, pidätyksille ja väkivallalle. (Conner, Greytak, Evich, Wray-Lake 2023.) Tutkimusten mukaan aktivisteilla on myös suurempi riski tuntea turhautumista, uupumusta ja stressiä. (Šarkutė 2017.)
Mielenterveysongelmat, kuten ahdistus ja masennus, ovat tänä päivänä erittäin yleisiä kaikissa maissa ja yhteisöissä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan yli miljardi ihmistä kärsii mielenterveyshäiriöistä (WHO 2025.)
Euroopassa COVID-19-pandemia, sen aiheuttamat rajoitustoimet ja talouskriisi pahensivat mielenterveyskriisiä. Nuoret, vanhukset, vähemmistöt ja haavoittuvassa asemassa olevat kärsivät eniten mielenterveysongelmista. (Amand-Eeckhout 2023.)
Muita mielenterveyskriisin syitä ovat muun muassa huonot työympäristöt, liiallinen työmäärä ja työn kuormittavuus, työttömyys, taloudellinen epävarmuus ja köyhyys, häirintä ja syrjintä, yksinäisyys ja syrjäytyminen, sosiaalinen media ja sen aiheuttama fyysisten sosiaalisten kontaktien väheneminen, ympäristökriisi, ilmastonmuutos, luonnonmonimuotoisuuden väheneminen (Amand-Eeckhout 2023) ja geopoliittisten jännitteiden, sotien ja konfliktien aiheuttama epävakaus.
Edellä mainitut lukuisat epäkohdat ja kriisit saavat monet kääntymään aktivismin puoleen. Aktivismiin osallistuminen tuo monille toivoa, voimaannuttaa ja tuo tunteen siitä, että voi vaikuttaa. Tutkimusten mukaan poliittiseen aktivismiin osallistumisen lisäävän yksilöiden emotionaalista hyvinvointia, toimintakykyä, elinvoimaisuutta, yhteisöllistä hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita. Aktivistinen toiminta on luonteeltaan sosiaalista, ja tapahtuu usein yhdessä muiden kanssa, mikä luo yhteisöllisyyttä ja tukiverkostoja. (Šarkutė 2017).
Aktivismin vaikutukset yksilötasolla eivät kuitenkaan ole yksiselitteisen positiivisia. Vaikka aktivismi voi edistää siihen osallistuvien terveyttä ja hyvinvointia, se voi tutkimusten mukaan myös altistaa aktivistit suuremmille sisäisille, ulkoisille, henkisille ja fyysisille uhkille, kuten loppuun palamiselle, häirinnälle, pidätyksille ja väkivallalle. (Conner, Greytak, Evich, Wray-Lake 2023.) Tutkimusten mukaan aktivisteilla on myös suurempi riski tuntea turhautumista, uupumusta ja stressiä. (Šarkutė 2017.)
