Taiteilijoita

Monet taiteilijat käyttävät kantaaottavissa ja inspiroivissa teoksissaan tekstiilimateriaaleja.

Olemme keränneet tälle sivulle siitä esimerkkejä.

Monet taiteilijat käyttävät kantaaottavissa ja inspiroivissa teoksissaan tekstiilimateriaaleja.

Olemme keränneet tälle sivulle siitä esimerkkejä.

Erub Arts

Erub Arts taidekollektiivi yhdistää uskomattoman kauniissa ja kantaaottavissa teoksissaan käsityöaktivismia ja artivismia. Erub Arts -kollektiivi koostuu Erub -alkuperäiskansan taiteilijoista (Erub Arts i.a.). Heidän Ghost Net Vessels -teoksensa on kudottu hylätyistä muovisista, biohajoamattomista kalaverkoista protestoimaan kalastusteollisuuden haitallisia ekologisia vaikutuksia vastaan (Sanders-Bustle 2022). Jokainen teos heijastaa yhteisöjen kamppailua meriympäristönsä suojelemiseksi. Taiteilijat lisäävät tietoisuutta haamuverkkojen tappavasta vaikutuksesta ympäristöön käyttämällä verkkoa veistosteosten, laukkujen, korien ja jopa korujen luomiseen. (Australian museum i.a.)

Jesse Harrod

Jesse Harrod tutkii taiteessaan käsitöiden ja käsityömateriaalien yhteyttä historiaan, politiikkaan, valtaan ja queer-feminismin yhteiskunnalliseen asemaan. Käyttämällä arkisiksi ja halvoiksi miellettyjä materiaaleja, Harrod antaa arvon asioille (ja ihmisille), joita yhteiskunta pitää yleensä arvottomina ja ”kertakäyttöisinä” (engl. disposable). Hän muuntaa taideteoksissaan nämä materiaalit ilmentämään normeista poikkeavia ja valtavirtaa haastavia elämäntapoja ja ajattelutapoja. Hänen runsas ja värikäs tapansa käyttää materiaaleja (maksimalistinen estetiikka) symboloi valtavia tunteita, joita marginaaliryhmiä, kuten erityisesti queer- ja transihmisiä sortavat poliittiset rakenteet herättävät. (NurtureArt 2015.)

Raisa Kabir

Taiteilija Raisa Kabirin teos NO PROTECTION käsittelee surua ja pettymystä siitä, kuinka ne tahot, joiden kuuluisi suojella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja vammaisia ihmisiä kerta toisensa jälkeen pettävät nämä odotukset. Esimerkiksi Covid -pandemian aikana kuusi kymmenestä Covidiin kuolleesta ihmisestä Iso-Britanniassa on ollut vammaisia ihmisiä. (C rawshaw 2021.)

Vuonna 2022 New Yorkissa Ford Foundation galleryssa järjestetty Indisposable: Tactics for Care and Mourning -näyttely käsitteli Covid-19-pandemian ja rodullisen epäoikeudenmukaisuuden paljastamia julmia epätasa-arvoisuuksia.

Näyttelyn keskiössä oli kysymys elämän arvottamisesta: miksi yhteiskunta kohtelee vammaisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja rodullistettuja ihmisiä kuin heidän elämänsä olisi korvattavissa, toissijaista ja kertakäyttöistä? (engl. disposable). Näyttelyn tavoite oli vaatia vammaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, rodullistettujen ihmisten, köyhien ja maahanmuuttajien elämien arvostamista ja kunnioittamista.

Näyttelyn taiteilijat vastustivat teoksillaan niitä ruumiillisen tuottavuuden ja ”normaaliuden” sortavia ideologioita, joita on käytetty ja käytetään edelleen ihmisarvon mittareina. Näyttelyn taiteilijat olivat: Indira Allegra, Black Power Naps (Navild Acosta + Fannie Sosa), Kevin Quiles Bonilla, Jill Casid, Francisco echo Eraso, fierce pussy, Allison Leigh Holt, Raisa Kabir, Riva Lehrer, Alex Dolores Salerno, Sami Schalk, Pamela Sneed, What Would an HIV Doula Do? ja Kiyan Williams. (Indisposable i.a.)

Gill Crawshaw kirjoittaa esseessään Connected by threads (2021), että vammaiset tekstiilitaiteilijat kumoavat ennakkoluuloja ja epäoikeudenmukaisia käsityksiä siitä, että vammaiset ihmiset olisivat passiivisia ja haavoittuvaisia, ja osoittavat heidän vastarintaansa ja resilienssiään. Tekstiilimateriaalit ja -tekniikat ovat vammaisille ihmisille väline olla äänekkäitä, voimakkaita, itsetietoisia ja vihaisia. (Crawshaw 2021.)

Amy Claire Mills

Amy Claire Mills tarkastelee ja kritisoi taiteessaan vammaiseen naiskehoon liittyvää politiikkaa, sisäistettyjä ennakkoluuloja vammaisuudesta ja vammaisten kohtaamaa syrjintää.

Mills sanoo Firstdraftin haastattelussa kohtaavansa jatkuvasti elämänsä ja kokemustensa oikeutuksen kyseenalaistamista. Hän sanoo, että vammaisen naisen kehoa arvioidaan sen suorituskyvyn ja imagon perusteella, ja jos ei täytä ihmisten odotuksia siitä, mikä on “normaalia”, ihmiset kuvittelevat sen johtuvan siitä, ettei vammainen ole vielä löytänyt ihmelääkettä tai ei vain yritä tarpeeksi. Hänelle esitetään tungettelevia ja ajattelemattomia kysymyksiä ja neuvoja ilman ymmärrystä tai empatiaa.

Mills ompelee näitä hänelle eri kohtaamisissa esitettyjä lausahduksia ja kysymyksiä värikkäisiin tekstiilitaideteoksiinsa, tavoitteenaan rikkoa ne vammaisuutta syrjivät narratiivit, jotka usein ohjaavat vuorovaikutusta vammaisten ihmisten kanssa. (Firstdraft i.a.a) (Firstdraft i.a.b)

Amy Claire Mills tarkastelee ja kritisoi taiteessaan vammaiseen naiskehoon liittyvää politiikkaa, sisäistettyjä ennakkoluuloja vammaisuudesta ja vammaisten kohtaamaa syrjintää.

April Bey

April Beyn Colonial Swag -teokset vastustavat ja kyseenalaistavat bahamalaista kulttuuria, queer-kulttuuria ja mustaa identiteettiä demonisoivia ja fetisoivia historiankuvauksia ja -käsityksiä.

Bey tutkii kriittisesti rotuun, identiteettiin, ylivaltaan ja kolonialismiin liittyviä aiheita. Beyn taiteen teemoja ovat amerikkalainen ja bahamalainen kulttuuri, queer-kulttuuri, feminismi, sukupolviteoria, sosiaalinen media, postkolonialismi, futurismi, surrealismi ja blerd-kulttuuri. (Bey i.a.) (Pricco, Gillen i.a.) (Carroll 2022.)

Kate Just

Tekstiilitaiteilija ja aktivisti Kate Just käsittelee teoksissaan merkittäviä yhteiskunnallisia aiheita, kuten sukupuolistunutta väkivaltaa, lisääntymisvapautta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja poliittista protestia. (Just i.a.a.)

“Jokaisessa projektissa ja jokaisessa pistossa pohdin, kuinka pitkälle feminismi on päässyt ja kuinka paljon meillä on vielä matkaa jäljellä.” – Kate Just

Just tutkii feministisiä kysymyksiä ja teemoja: rakkautta, huolenpitoa, sukupuolistunutta väkivaltaa, protestia sekä kehojemme, elämiemme ja taiteemme takaisinvaltaamista itsellemme. Hän hyödyntää tekstiilitaiteessaan historiallisia stereotypioita ja mielikuvia käsityöstä ‘naisten kotitöinä’ ja kyseenalaistaa hierarkiaa, jotka asettaa taiteen käsityön yläpuolelle.

Just ohjaa myös julkisia neule- ja käsityöpiirejä, tavoitteenaan laajentaa käsitystä käsityöstä performanssina, luoda yhteyksiä muihin käsityöyhteisöihin ja korostaa käsityön arvoa luovana ilmaisuna. (Just i.a.c.)

“Tickled Pink To Be a Woman” on sängynpeitteen kokoinen tilkkutäkki, joka koostuu seitsemästäkymmenestä yksitellen käsin neulotusta vaaleanpunaisesta neliöstä, ja sitä reunustaa virkattu musta reunus. Jokaiseen neliöön on kirjoitettu mustalla tekstillä jokin epäkohta, jota naiset ympäri maailmaa edelleen kohtaavat. Peitto rikkoo stereotypioita vaaleanpunaisesta pehmeänä, feminiinisenä värinä ja neulonnasta perinteisenä käsityömuotona. Peitto on pehmeä monumentti kamppailuille, joita naiset joutuvat kokemaan ja kestämään, ja sille vastarinnalle, jota naiset harjoittavat. (Just i.a.b.)

“Jokaisessa projektissa ja jokaisessa pistossa pohdin, kuinka pitkälle feminismi on päässyt ja kuinka paljon meillä on vielä matkaa jäljellä.” – Kate Just

Crochet Coral reef

Christine ja Margaret Wertheimin luoma Crochet Coral Reef on jatkuvasti kehittyvä yhteisötaideprojekti, jonka tekemiseen on osallistunut yli 20 000 ihmistä monista eri maista.

Crochet Coral Reef – projekti yhdistää taiteen, käsityön, matematiikan, tieteen ja feministisen yhteisöllisen aktivismin ottaakseen kantaa ja herättääkseen huomiota ilmastonmuutoksen tuhoisista vaikutuksista meriin ja koralliriuttoihin. (Crochet Coral reef i.a.)

Christine ja Margaret Wertheimin luoma Crochet Coral Reef on jatkuvasti kehittyvä yhteisötaideprojekti, jonka tekemiseen on osallistunut yli 20 000 ihmistä monista eri maista.

Hiromi Tango

Hiromi Tango käsittelee ja tutkii taiteessaan taiteen ja tieteen risteyskohtia, jotka liittyvät erityisesti terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Hän käyttää taiteensa inspiraationa omia kokemuksiaan neuroepätyypillisyydestä ja ahdistuksesta. Hänen installaationsa ja performanssinsa käsittelevät kehollisuutta, ihmissuhteiden monimutkaisuutta ja niiden herättämiä moninaisia tunteita, sekä taiteen parantavia mahdollisuuksia.

Hän on tehnyt yhteistyötä lukuisten tiedemiesten, terveydenhuollon ammattilaisten ja tutkimuslaitosten kanssa tutkien, miten taiteen tekemisen prosessin eri osa-alueet voivat edistää positiivista mielenterveyttä. (Tango i.a.)